» 31 Viikon edestä virtaa

Uusi otsapanta :)

Nappi on saanut viettää viikon "joululomaa" ja tänään kun oli töiden aika, viikon energiat meinasivatkin sitten purkautua kerralla. Niinpä aiottu maastolenkki vaihtui ensin kentällä sipsutteluun, säntäilyyn ja pomppimiseen, jonka jälkeen irtojuoksutettiin Nappia sen verran, että voitiin sen jälkeen tehdä muutakin kun odottaa armotonta pukkisarjaa tai äkillisiä sivuloikkia kesken "sipsuttelen pää pystyssä"-ravin. Nappi juoksikin irtona häntä tötteröllä viitisen minuuttia ja meinasi mm. lentää nurin juoksennellessaan päättömästi edestakaisin niin kovaa kun jaloista lähti. Sen jälkeen taas työntekokin maistui, joten mentiin ilman satulaa vähän ravijuttuja ja ennenkaikkea treenailtiin reagointia apuihin.

Käytössä oli tänään tuo uusi pelham ja hyvin pelitti! Nappi toimi vähän rauhoituttuaan jo sormea liikauttamalla, mitä se ei ennen ole tehnyt. Nyt se ei myöskään tuntunut nojaavan niin paljoa ohjiin vaan kulki ihan omin avuin eikä myöskään aukonut ja mutustellut suutaan jatkuvasti. Positiiviset fiilikset siis jäi ainakin tämän kerran perusteella! Kolmipala lienee kuitenkin edelleen käytössä kenttäväännössä ellei tämä pelham osoittaudu jostain syystä paremmaksi. Nyt pitää vaan itse muistaa kevyt käsi kun jarrut vihdoinkin tuntuivat toimivan eikä tarvitse enää "roikkua" :-)

Jarrujen toimivuudesta kertonee sekin, että uskalsin "hypätä" tänään useaan kertaan pienen ristikon ja vieläpä ilman satulaa! Ristikko oli tosiaankin minikokoinen eikä Nappi edes varsinaisesti hypännyt sitä, mutta edistystä tämäkin. Minua on jostain syystä jo pitkään jännittänyt hyppääminen ja etenkin Napin kanssa se on pelottanut ihan mielettömästi. Syynä lienee se, etten osaa ennakoida Napin tekemisiä ja koska molemmat olemme kokemattomia hyppääjiä, Nappi saattaa loikata välillä yllättävistä paikoista, hurjasti liioitellen tai kenties kiertää esteen ellen ole tarkkana. Entisen hevoseni kanssa hyppääminen ei pelottanut, sillä tiesin että se liioittelee, voi hypätä oudoista paikoista, kieltää, kompastua tai tehdä mitä tahansa, mutta samalla tiesin että saan sen heti kiinni esteen jälkeen. Napin kanssa mistään ei voi olla varma; se kun hyppää välillä tosi nätisti ja välillä ihan miten sattuu :-) Vika on toki ehdottomasti myös minussa, joten jospa uskaltaisin nyt kokeilla hyppäämistä useamminkin, että se alkaisi sujua molemmilta.. Tähän mennessä lähinnä Juuli on hypännyt Napilla, hän kun uskaltaa loikkia vaikkei hirveästi olekaan itse hypännyt.

Tässäpä vielä Juulin tekemä video tältä päivältä.

» 30 Jouluhöpinää

Talleilu on jäänyt nyt useammalta päivältä väliin järkyttävän pakkasen takia. En yksinkertaisesti kehtaa lähteä jäädyttämään itseäni ja autoani tallille, kun ei näin kylmällä enää edes kehtaa hevosta pahemmin liikuttaa. Tänään mulla oli tarkoitus käväistä Nappia moikkaamassa, mutta pakkanenpa paukkui -30 asteessa, joten jätin sen sitten taas väliin. Tammalla on siis ollut nyt joululomaa, josta se varmasti nauttii kun saa päivät vaan mussuttaa heinää! :-) Lauantaina tai sunnuntaina lähdemme kevyelle maastolenkille kokeilemaan uusia kuolaimia, mikäli pakkanen vaan suinkin antaa periksi!

Kävin tänään tosiaan ostamassa kaupungissa käydessäni noihin Napin pelhameihin ketjun ja deltat, vaikka alunperinhän mun piti tilata ne Börjesiltä. Päädyin nyt kuitenkin ostamaan ne kalliimmalla hevostarvikeliikkeestä ihan vaan ajan säästämisen kannalta. Edellisessä tekstissä mainitsemani timanttiotsapantakin saapui tuossa muutama päivä sitten postissa, joten sekin pääsee testiin heti kun seuraavan kerran menemme tallille. Sen kummempia joululahjoja en Napille tänä vuonna ostanut, kun tuntuu ettei millekään tavaroille ole oikeasti nyt tarvetta! Niitä uusia suitsia kuitenkin edelleen himoitsen, joten saapa nähdä hankinko sellaiset sitten joulun jälkeen..

Hyvää joulua ja ihanaa uutta vuotta 2011 

kaikille lukijoille!

Juuli ja Nappi, joulu 2009

♥:lla Jenna, Juuli ja kaurapusu-Nappi

» 29 Kuutamomaasto

Saimme tallikavereideni kanssa jonkin aikaa sitten päähämme lähteä kuutamomaastolle ennen joulua ja tänään sitten toteutettiin kyseinen idea. Nappi oli ihan hämmentynyt kun menin häiritsemään sitä kahdeksan aikaan illalla, ei vissiin oikein voinut käsittää että miksi pitää lähteä johonkin vaikka kohta on jo nukkuma-aika ja iltaruokakin syöty! Mutta niin vaan heitettiin polleille varusteet päälle ja viltit selkään ja lähdettiin kohti pimeitä metsiä.

Mentiin koko lenkki aika rauhassa, koska kuutamon valossa ei pahemmin näe hurjastella ja mukana oli myös eläkeläis-hevosrouva, jota ei toki sovi kiusata menemällä lujempaa epätasaisemmalla pohjalla ja pimeässä. Tutulla ja auratulla tiellä otettiin kuitenkin ravi-laukkapätkä lämpimiksemme. Nappi meni jonon hännillä ja oli ehdottomasti sitä mieltä, ettei moinen ole sen arvolle lainkaan sopivaa. Niinpä se laukkapohkeet saatuaan yritti samantien singota edellä menneen ohi, mutta tuli toisiin ajatuksiin kun huomautin aika napakasti että mitähän sitä tuli taas toilailtua. Olen varma, että lihavan amerikkalaisen lämminveriravurin sijasta se kuvittelee olevansa vähintääkin täysiverinen, sulavalinjainen ja kuuma laukkahevonen..

Asiasta kukkaruukkuun, sain Napin satulan myytyä ja mikä parasta, myös ostaja oli siihen hyvin tyytyväinen :) Hyvä niin! Mulle on postissa tulossa osittaisena maksuna satulasta ihana blingbling-pinkki timanttiotsapanta, toivottavasti se kolahtaa huomenna postilaatikkoon (ja toivottavasti mahtuu Napille, sen pää kun ei ole ihan pienimmästä päästä..). Lisäksi sain viimein aikaiseksi hommata ne vahvemmat kuolaimet maastoon! Kyselin hevostalli.netissä ja hevostarvikeliikkeissä neuvoa kuolainten valintaan ja suurin osa suositteli kokeilemaan pelhamia, joten sellainen on nyt postissa Napille tulossa ja sitä on tarkoitus käyttää vain vauhdikkaammilla maastolenkeillä/Napin hölmöilypäivinä. Nappi ei nimittäin läheskään aina käyttäydy huonosti eikä se koskaan kuuroudu avuille täysin, joskus pöllöilypäivinä sen jarrut vaan toimivat turhan hitaasti. Etenkin nyt kovilla pakkasilla tuntuu, että se räjähtää käsiin. Ruokinnassakaan ei enää ole mitä vähentää, Nappi kun saa päivässä 2dl kauraa ja nekin vain sen takia, että saisi edes jotain kuppiinsa kun muut hevoset vetää omia annoksiaan. Mutta kokeillaan nyt sitten sitä pelhamia ja we'll see what happens! Kolmipala saa pysyä kenttätyöskentelyssä ja rauhallisemmilla köpötiköpöti-maastolenkeillä, sillä noissa se pelittää varsin hyvin.

Mun pitäis tehdä tässä vielä tilaus Börjesille kunhan raaskin, joululahjat kun on syönyt aika ison osan mun kuukausibudjetista. Mutta tilata pitäis ainakin pelhamiin leukaketju ja sen pehmuste, deltat ja uudet suitset. Kyllä sieltä jotain muutakin kivaa varmaan löytyisi, en vaan vielä oo uskaltanut katsoa ettei tule himo ostaa kaikkea tosi turhaa :--)

» 28 Neiti Ballerina

Eilen käytiin Nakin kanssa napakka pikkulenkki kirpeässä pakkassäässä! Napissa oli taas vaihteeksi mieletön määrä virtaa pakkasten takia, joten laitoin varalta sille ruoho-ohjan jarruttamaan edes hieman mahdollista pukittelua. Kieltämättä hirvitti lähteä yksin maastoon moisella ruutitynnyrillä ja uudella satulalla. Lisäksi mulla sattui olemaan niin monta kerrosta vaatetta, että jos Nappi olisi halunnut heittää meikäläisen selästään niin olisin taatusti tumpsahtanut sieltä alas kuin perunasäkki kaikkine vaatteineni :--)

Joudumme maastoon mennessämme aina alittamaan ison tien ja junaradan alikulkutunnelia pitkin. Siitä siis ollaan menty edestakaisin ties kuinka monta kertaa, mutta eilen tuo hirveä monsteritunneli oli vähällä syödä Napin. Tai niin se ainakin kuvitteli. Pahin asia lienee ollut se, että alikulkutunnelissa oli maassa pieni kohta, jossa asvaltti oli näkyvissä lumen ja jään keskellä. Nappi jämähti paikalleen tunnelin suulle ja seisoi pingottuneena kuin viulun kieli suostumatta liikkumaan askeltakaan. Vaatekerroksieni lisäksi mulla sattui olemaan kärsivällinen päivä, joten heitin ohjat löysälle ja annoin sen tököttää siinä viitisen minuuttia hievahtamatta ja itse laulelin joululauluja :---D Karmaisevien jouluhoilottelujeni takia Nappi sitten lopulta suostui menemään ihan kiltisti tunneliin (tai sitten se yksinkertaisesti kyllästyi seisomaan ja totesi asvaltin vaarattomaksi).

Ensimmäinen laukka otettiin ihan suosiolla ylämäkeen ettei Nappi viskaa minua kuuhun, mikäli se päättää pukittaa. Ylämäessä kun tuota ah, niin mukavaa virranpurkamiskeinoa on hieman vaikeampi harjoittaa. Nappi sinkosi laukkapohkeista kuin tykinkuula ja tykitti auraamattoman mäen täysillä ylös asti. Ei uskoisi moisesta lihapullasta!

Loppumatka tapeltiinkin sitten enemmän tai vähemmän. Nappi tuntui koko matkan siltä, että se lähtee alta millä sekunnilla hyvänsä ja mihin suuntaan tahansa. Toisella laukkakerralla se yritti viskata takapuoltaan parikin kertaa, mutta karjaisin sille aina "EI" niin, että se luopui aikeistaan kun perä oli vasta puoliksi ilmassa. Ravissa se hyppeli ballerinapomppuja minne sattuu ja oli muutenkin melkoisen ääliö. Onneksi satuin tosiaan olemaan kärsivällinen ja joulumielellä, joten jaksoin tapella neidin kanssa hermostumatta itse yhtään. Ravikin alkoi sujua kunnes Nappi oli aikansa saanut loikkia ballerinaloikkiaan ja kunnes olin jokaisen loikan jälkeen laittanut sen takaisin ruotuun. Oikeastaan ihan kiva lenkki silti, tosin olen entistä vakuuttuneempi etten lähde kolmipaloilla maastoon enää. Pakko hankkia pian joku vähän vahvempi jarru noita hölmöilypäiviä varten, onhan se ollut tarkoituksena jo varmaan kuukauden päivät mutten ole saanut aikaiseksi..

Voisko nää pakkaset jo loppua että saan normaalin Napin takaisin?

» 27 Satulahehkutus

Meidän uusi satula tuli alkuviikosta ja torstaina sitä sitten sovittelin, mutta se oli aivan liian kapea normaalilla kaarella. Mulla ei ollut ristipääruuvimeisseliä mukana, eli sain vaihdettua kaaren vasta kotona. Nyt satulassa on kiinni extraleveä kaari ja tänään vihdoin pääsin sitä satulaa kunnolla sovittelemaan! Hyvinhän se onneksi selkään istui, säkätila riitti ja leveys oli tosi hyvä mutta ihan hieman liian kaareva se on, kuten kaikki Napin satulat. Sen selkä kun tosiaan on aika omituinen, niin jokainen satula tuntuu olevan sille ainakin vähän liian kaareva. Päätin kuitenkin olla myymättä tätä Maxamia eteenpäin, koska se oli muuten niin sopiva. Käyn luultavasti ostamassa siihen Acavallon geelipalasen eteen kippaamaan satulaa sen hitusen, mitä se vaatii :-) Sitten ainakin on sopiva, toivottavasti pysyykin sopivana! Itse tykkäsin myös istua tuossa kun se oli jotenkin niin pehmeä, on vaan hassua opetella taas ratsastamaan tuon kokoisella penkillä. Horse Saver oli 17,5" ja tuntui, että siinä hölskyin edestakaisin enkä oikein saanut kunnon tuntumaa satulaan. Tämän 17" Maxamin kanssa taas tuntuu, että istun jatkuvasti takakaarella.. Pitäisi olla joku 17,25"-kokoinen satula :-DD Mutta hyvä ostos tosiaan ja satula on tosi hyvässä kunnossa, tuota ei oikeasti ole käytetty kun ihan muutaman kerran! Sain tuon vielä suhteellisen edullisesti, eli enpä olisi voinut parempia kauppoja tehdä!

Tänään Nappulaisella oli paljon pöllöily- ja pakkasenergiaa, mikä ilmeni ihan kahjona käytöksenä. Juuli yritti ratsastaa sillä pellolla, mutta Napin mielestä jokaiset pohkeet olivat yhtä kuin laukkapohkeet ja niinpä se loikki ja hyppeli vain edestakaisin. Ei sille voinut muuta kun nauraa, mutta päätettiin kuitenkin juoksuttaa Nappi irtona ennen ratsastamista. Kentällä se sitten pörräsi ja juoksi häntä tötteröllä edestakaisin, kunnes ratsuhommatkin alkoivat jälleen maistua. Ratsasteltiin vielä kentällä hetken aikaa ravijuttuja ja yksi laukka (jonka aikana takapuoli meinasi lentää kertaalleen!). Lopuksi kävin testaamassa vielä miten Nappi käyttäytyy pellolla ja vähän riskillä otin yhden laukkapätkän pellon päästä päähän. Mutta hyvinhän se meni, Nappi pysyi hanskassa eikä edes yrittänyt viskoa takapuoltaan.

Vielä pitäisi Napille tosiaan ostaa se geeliromaani ja uudet kuolaimet, nuo kolmipalat kun ei oikein maastossa toimi. Myös uudet suitset (siniset tai punaiset!) ja suojat tai pintelit olis kivat... Tartteen lottovoiton! :-)

» 26 Hohhoijaa..

.. että voikin hevonen taas heittäytyä hankalaksi! Eilisestä liikutuksesta huolimatta neiti oli kyllä taas melkoisen tempperamenttinen tapaus.

Lähdimme maastoon rungottomalla satulalla, mutta emme päässeet kovinkaan pitkälle, kun ensimmäisessä rauhallisessa laukkapätkässä jo persaus lensi pariin otteeseen. Tätä Nappi ei ole tehnyt pitkään aikaan! Loppulenkki olikin yhtä taistelua kun Nappi hyppeli ja steppaili, säikkyi tuttuja asioita ja riehui omiaan. Koko kotimatka harjoiteltiinkin sitten yksinkertaisesti sitä, kuinka pysähdytään ja pysytään paikallaan vaikka maailman loppuun saakka, jos ratsastaja niin vaatii. Noin kahdenkymmenen pysähtymisen, steppailun, hyörimisen, pyörimisen ja heilumisen jälkeen Nappi rauhoittui sen verran, että malttoi kuunnella jotakin. Päätettiin kuitenkin ihan oman turvallisuuden vuoksi mennä kentälle hoitamaan liikutukset loppuun.

Kentälle otin satulan pois ja mentiin ilman satulaa ensin käyntiä (steppi steppi steppi steppi..) ja sitten pari ravipätkää (Napin ajatukset: "TÄYSILLÄ!"), kunnes ihan tuosta vaan hevonen rentoutui ja alkoi kuuntelemaan. En tiedä mikä ihme sillä mahtoi alun perin olla, sillä tuskin se kipeäkään on kun loppujen lopuksi kuitenkin rauhoittui huomattavasti ja alkoi kuuntelemaan. Kun mietin syitä, niin jäljelle jäivät a) liika energia, joka purkautui hölmöilynä b) kova tuuli, etenkin edelliseen yhdistettynä voisi hyvinkin saada Napin sekaisin ja vielä c) rungoton satula. Tsekkailin satulan, mutta en kyllä löytänyt siitä tai sen sopivuudesta mitään vikaa. Olisiko se sitten kuitenkin jäänyt jotenkin huonosti, painanut jostain, vyö nipistänyt...? Pääasia kuitenkin, että kiukkuilu loppui kentällä kokonaan ja että hevosesta en mitään kipuja, vammoja tai jumeja löytänyt kun sitä jälkeenpäinkin vielä tutkiskelin. Täytyy seurailla tilannetta, mutta voihan se tietty olla, että tämä oli vaan yksi niistä tammojen kiukkupäivistä, jolloin mikään ei mene mielen mukaan ;)

Huomenna meidän uusi, tuleva satula menee ilmeisesti postiin, joten josko se olisi tiistaina jo perillä täällä. Vanhaa satulaa en vieläkään ole saanut myytyä ja joskus aikaisemmin mainitsemalleni kaverieni ponille satula oli hieman väärän mallinen. Mutta jospa joku vielä sen Horse saverin yleispenkinkin tarvitsisi, tosin tuntuu että samat ilmoitukset pyörii hevostalli.netin markkinoilla koko ajan eikä mitkään "perussatulat" taida tällä hetkellä mennä kaupaksi. Eipä sillä kylläkään kiire ole :)

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!

» 25 Pörheänä

Tänään käytiin pitkästä aikaa itse liikuttamassa Nappi ja melkoisen kiukkuinen ja reipashan se oli parista vapaapäivästä johtuen. Tarhassa se nökötti loukkaantuneena takanurkassa yksinään eikä suostunut tulemaan edes vastaan, saatika että olisi hörissyt niin kuin se joskus tekee. Harjatessa se kiukutteli, kuopi ja luimisteli, mitä se ei normaalisti tee melkein ikinä. Tempperamenttinen neiti :) Koska Napin satula ei sille enää oikein istu ja uusi satula tulee mulle postissa vasta keskiviikkona tai torstaina, lainasimme yhden tallin hevosen ratsastusvyötä. Juulinkin hiihtoratsastuksessa telottu käsi alkaa olla jo parantunut, joten hän uskalsi kiivetä Napin selkään pitkästä aikaa.

Kentällä Nappi näytti taas nappimaisuutensa eli hyrräsi ja pörräsi ympäriinsä selkäännousussa. Pohkeista se sinkosi samantien käyntiin ja ensimmäiset ravipätkät olivat yhtä järkyttävää kaahausta ympäri kenttää. Ei meno siitä oikeastaan parantunut koko ratsastuksen aikana, mutta vauhtia sentään saatiin vähennettyä reilusti :) Suhteellisen rauhallista ravia ja laukkaa pää taivaissa siis.              

Huomenna on tarkoitus mennä taas tallille, tosin ei ole tietoa että mitä tehdään. Ilman satulaa kun ei oikein maastoonkaan kehtaa lähteä. Onhan meillä tosin se rungoton, joten saapa nähdä olisiko huomenna maastolenkin paikka :)

» 24 Tallitauko ja muuta höpinää

Mulla on tässä nyt ollut koko tämän viikon kestänyt talleilutauko, ihan siitä syystä että mulla oli ensin koeviikko jonka jälkeen sitten taas kerran sairastuin flunssaan. Tämä on viides kerta tänä syksynä, joten vähän kyllä alkaa jo ärsyttää. Joka tapauksessa, viikonloppuna aion olla tallilla vaikka keuhkot kuinka huutaisivat hoosiannaa :D Maanantaikin on vapaa, joten sekin päivä toivottavasti menee talleillessa.

Nappulan satula-asioissa on tapahtunut reilusti käänteitä tässä viime kirjoitteluni jälkeen! Sen satula oli ensin myynnissä hevostalli.netissä ja sainkin siitä yhden yhteydenoton. Kävin sovituttamassa satulaa tässä lähellä, mutta ikävä kyllä kyseinen hevonen oli niin isosäkäinen, että satula ei sille mahtunut mitenkään :( Tämän jälkeen satula oli hetken huuto.netissä, jonka jälkeen päätin olla myymättä sitä. Ajattelin kokeilla siihen edestä nostavaa romaania ja olinkin sellaista jo ostamassa, mutta onneksi en ostanut! Hevostalli.netin markkinoilla tuli nimittäin vastaan Hööksilläkin myytävä Maxam Easyfit GP, vähän käytettynä ja kaikkine varusteineen. Vähän se ylitti budjetin, mutta oli kyllä ihan pakko ostaa se. Nyt vaan odottelen, että se tulee postissa. Toivottavasti se sopii! Siinä tosin voi olla ongelmana rungon hienoinen kaarevuus kuten kaikissa satuloissa tuntuu Napin kanssa olevan, mutta kokeilen sitten laittaa lampaankarvan satulan alle. Tämä toimi entisenkin satulan kanssa oikein mainiosti, sekin tarvitsi satulan etuosaan sentin-pari lisää ollakseen täydellisen sopiva. Olen kuullut ammattilaisenkin tätä kippaamista ehdottavan joten uskallan sen siksi tehdä. Täydellisen sopiva satula olisi tietenkin se kaikkein paras, mutta täytyy sanoa että Napin kanssa se tuntuu olevan aika mahdoton tehtävä koska sen selkä muuttuu jatkuvasti erimalliseksi. Pienikin lihominen, laihtuminen ja lihasten muuttuminen heittää kaiken päälaelleen. Toisaalta, mikäli tuo Maxam ei sovi ollenkaan niin myynpähän sen sitten pois, turha sitä on väkisellä yrittää saada sopimaan :)

Tuo Horse Saverin penkki on mulla siis edelleen, mutta pari tallikaveria haluaa sovittaa sitä yhteiselle ponilleen. Toivon niiiiin että se sopisi ko. ponille että pääsisin satulasta eroon kun en sillä mitään tee :) Napin entinen Griffin meni tuolle ponille myös eli vois olla mahdollista että Horse Saverkin sopii, ellei se sitten ole liian pitkä selkään.

Totesin tänään myös, että meillä on kaapissa ihan turhaakin tavaraa! Esimerkiksi huopia on ihan random-väreissä, vaikka tarkoituksena on ollut alusta asti kerätä Napille vaan paria tiettyä väriä. Tavaroita on vaan kertynyt, kun "tämä on niin halpa" ja "kyllä tätä varmaan joskus tarvitsee". Kunhan tästä pääsen tallille, niin ajattelin käydä kaapit läpi ja pistää ylimääräiset tavarat vaikkapa huuto.nettiin myyntiin pakettina, josko jollakin olisi käyttöä niille. Ainakin päitset, pari huopaa ja korvahuppu, ylimääräiset jalustimet, kypärä ja muutama harja joutavat pois, ehkä mahdollisesti muutakin. Pitää katsoa mitä kaikkea sieltä kaappien kätköistä löytyy :)

» 23 Eskimot

 Eilisen epäonnistuneen kouluvääntöyrityksen vastapainoksi tänään kylmyydestä huolimatta täydellinen maastolenkki :--)

(Laitoin meidän Horse Saverin yleissatulan myyntiin, jos se sattuu jotakuta kiinnostamaan niin etsikää myynti-ilmoitus hevostalli.netistä :D)

» 22 Hermojen menetys

Tänään oli kyllä taas sellainen "miksi ihmeessä omistan hevosen"-päivä! Toisaalta, ilman huonoja päiviä ei ole niitä hyviäkään joten pieni kiukuttelu Napin osalta sallittakoon.

Ehdin tallille oman laiskuuteni takia vasta neljän aikaan, joten pimeäähän silloin jo oli. Pimeyden kruunasi vielä armottoman jäätävä ja raju tuuli joka taas kerran pureutui luihin ja ytimiin. Napin kannalta tällainen tuuli-pimeys yhdistelmä on varmaan se kaikkein huonoin mahdollinen ratsastuskeli, sillä se on säpsy pimeällä JA tuulisella kelillä. Nyt kun molemmat yhdistyivät, hevonen käyttäytyi kuin hölmö :D Kentällä on toki valot, mutta nekin jättävät kentän päädyt ja kulmat pimeiksi. Ja sieltähän niitä mörköjä sitten aina löytyy!

Jo alkuravien aikana Nappi teki hyvin selväksi ettei tämän päivä työskentelystä tule yhtään mitään. Se kaahotti pää taivaassa kauheata vauhtia kenttää ympäri eikä malttanut kuunnella mitään. Volteilta se puski lapa edellä ulos kaula mutkalla eikä olisi halunnut taipua lainkaan. Kun Nappi tajusi ettei kaahaamisesta ole mitään hyötyä, se päätti kokeilla seuraavaa tekniikkaa joka saa minut joka kerta enemmän tai vähemmän menettämään hermoni :D Tuo juttu on jumittaminen. Kun joku asia ei huvita, Nappi yksinkertaisesti pysähtyy. Se seisoo paikallaan vaikka maailman loppuun asti tylsistynyt ilme silmissään ja töitä saa tosiaan tehdä, jos meinaa saada sen siitä liikkeelle! Siinä ei auta uhkailu, lahjominen eikä maanittelu. On ihan sama, läpsäyttääkö raipalla hellästi kaulalle vai napakasti takapuolelle; ainoa reaktio on pieni nahkan väräytys - ja paikallaan jumittaminen jatkuu. Pohkeilla taas ei tunnu olevan mitään vaikutusta, sama kun paukuttelisi puuhevosen kylkiä. Ainoaksi keinoksi jää pieni huijaaminen; jos Nappi ei halua mennä vasemmalle, niin sitten mennään oikean kautta vasemmalle :)

Tämän päivän ratsastelut jäi siis tosiaan aika vähiin. Turha väkisellä vääntää kokonaista tuntia jos jo alussa huomaa, ettei siitä mitään kuitenkaan tule. Molemmille jää silloin vain huono mieli. Otin kuitenkin tallilla ollessani kuvan rungottoman satulan revenneistä ompeleista ja laitoin kuvan menemään hevostarvikeliikkeelle. Saapa nähdä mikä on korjauksen hinta-arvio, koska hirveitä en kehtaa korjauksesta maksaa. Kuvien ottamisen lisäksi sovitin tänään Fish-paloilla muokattavaa Griffiniä, joka oli ihan jees. Runko oli Napin selkään kuin tehty, mutta säkätilaa olisi saanut olla ehkä hieman enemmän. En tosin kokeillut mennä itse selkään eli en tiedä olisiko se säkätila kuitenkin riittänyt. Mut tiedänpähän nyt, että Griffin voisi olla yks mahdollinen satulamalli Napille jos vaan löytyy oikean levyinen. Ne pari potentiaalista satulaehdokasta jotka eilen mainitsin tekstissäni, olivat liian leveitä :( Mutta etsintä jatkuu!

» 21 Turhaa jorinaa

Kuten eilisessä tekstissä kerroin, meidän hiihtoratsastelut päättyi hieman kehnosti Juulin kaatumiseen suksilla ja Napin hiihtoratsastusvaljaiden hajoamiseen. Noh, vein rikki menneet valjaat tänään suutarille ja onneksi osasivat siellä korjata ne :) Suutarimies oli tosi mukava ja teki homman samantien, jouduin odottamaan ehkä viitisen minuuttia. Nyt valjaissa on entistä paljon ehommat ja vahvemman tuntuiset ompeleet ja koko lysti maksoi vain neljä euroa! Juulin ranteelle taas ei käynyt ihan yhtä hyvin, tosin ei onneksi kauhean huonostikaan. Ranne röntgenkuvattiin tänään ja mitään ei ollut poikki, mutta luu oli vääntynyt jotenkin hassusti. Lääkäri oli sanonut, että jos ranteeseen olisi kohdistunut yhtään tuon suurempi isku, niin se olisi murtunut. Onneksi siltä vältyttiin, mutta Juuli joutuu nyt pitämään tukisidettä kädessään melkein pari viikkoa. Viikonlopun hiihtoratsastussuunnitelmat kariutuivat siis tähän, mutta ehtiihän sitä myöhemminkin! :)

Olen tässä nyt päivän etsiskellyt uutta satulaa Napille ja mikäli joku potentiaalinen osuu kohdalle, niin laittelen meidän satulan myyntiin. Ihan vähästä en tuota kuitenkaan myy eli pitää olla aika varmaa, että mahdollinen uusi satula on sopiva. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta olen onneksi löytänyt jo pari ihan lupaavaa satulaa. Huomenna mittailen tallilla meidän nykyisen satulan etukaaren leveyden, että osaan sitten asettaa vaatimuksia uudelle satulalle :D

Lisäksi kyselin tänään paikallisesta hevostarvikeliikkeestä onnistuisiko heidän kauttaan meidän rungottoman satulan korjaus ja paljonko se mahdollisesti maksaisi. Siitä kun on etukaaresta ompeleet purkautuneet pieneltä matkalta. Ensi vuoden puolelle kuulema menisi ja hinta-arviotakaan en vielä saanut, he tarvitsevat jonkinmoisen kuvan rikki menneestä kohdasta ennen arvion antamista. Huomenna siis pitää räpsiä muutama otos siitä. Korjautan sen ellei korjaaminen maksa tuhottomasti ja pistän sitten myyntiin, me ei taideta sillä enää mitään tehdä.

Ja niin tosiaan, Nappi oli mennyt tänään koulutunnilla. Se oli taas vähän jumitellut ja ollut junttura, mutta laukannostot ja muut jutut olivat käsitteekseni menneet ihan hyvin. Huomenna suuntaan itse köpöttelemään maastoon tai sään salliessa kentälle vääntämään. Huomiseksi on kai luvattu aikamoista tuulta, joten mikäli ilma on yhtä hyytävä kuin eilen, niin voi kyllä olla etten saa yhtään mitään aikaan ja liikutus jää aika minimiin..

» 20 Satula-angstia ja valitusta

Tänään oli aivan järkyttävän kylmä tuuli! Ilma itsessään ei ollut kylmä, mutta tuuli kävi luihin ja ytimiin asti joten eipä hirveästi kehdattu tänään Nappiakaan liikuttaa. Päädyttiin kokeilemaan tänään sitä hiihtoratsastusta, mutta sen olis kyllä voinut jättää välistä, sen verran epäonnista se oli :D

Ensinnäkin, Napin satula on taas hieman epäsopiva. Tuon hevosen selän muoto muuttuu kesän ja talven välillä niin paljon, että satula joka kesällä on sopiva, on talvella väärän mallinen ja toisinpäin. Sen lisäksi tuon selän muotoon vaikuttaa pienimmätkin lihomiset ja laihtumiset, mikä aiheuttaa mulle jatkuvasti harmaita hiuksia. Napin satularumba alkoi sen tullessa meille, satulaa kun emme saaneet edellisestä paikasta mukaan. On ihan pakko listata, mitä kaikkea olen sille sovittanut! Kursivoituna ne, jotka ovat Napilla olleet käytössä, ts. ne jotka meillä on ollut.

Syksy 2009
- Normaalirunkoinen Weston (liian kapea, muuten ok)
- Thorowgood Maxam (ei istunut selkään ollenkaan)
- Börjesin halppissatula (ei säkätilaa)
- Thorowgood Griffin (jäi liian leveäksi)
- rungoton Barefoot Cheyenne (en tykännyt istua)
- Horzen rungoton (ei säkätilaa)
- Hööksin TreeFree-rungoton (tämä meillä on edelleen, en tykkää istua)
- Vanha Wintec (liian kapea ja vääränmallinen)

Kevät/Kesä 2010
- Merkitön yleissatula (liian kaareva)
- Hööksin vanha, synteettinen Sigma (liian kapea ja vääränmallinen)
- HorseSaver (nyt käytössä, hieman epäsopiva)

 Tänään tosiaan hoksasin, että ei tuo nykyinen satula enää istu edestä ihan niin hyvin kuin ennen. Ei se kuitenkaan hevosta vielä ainakaan häiritse, itseäni lähinnä. Nyt oon taas vaikean päätöksen edessä että myynkö tuon Horse Saverin penkin pois ja alan etsimään uutta.. Vai pidänkö tuon ja kokeilen siihen esim. edestä kohottavaa romaania. Himottais ostaa nettikaupasta tuollanen halpa Weston leveärunkoisena ja kokeilla sopiiko se, ja jos ei sovi niin sitten palauttaa takaisin. Yks vaihtoehto olis kans joku Griffin, jossa olis Fish-palat ja kaarenvaihtomahdollisuus tai sitten Wintec, jossa myös kaaren vaihto mahdollista. Pitäis vaan ensin saada semmonen jostain sovitettavaksi, että tiedän käyvätkö ne yleisesti malliltaan Napin selkään (onko runko tarpeeksi suora ja jääkö tarpeeksi säkätilaa). Oon aika epätoivoinen näiden satuloiden kanssa, kun yhtätoista on sovitettu eikä mikään oikein passaa. Mulla ei vaan valitettavasti ole rahaa ostaa mitään kallista reilun tonnin merkkisatulaa, ei edes käytettynä. Mutta mikäli nyt tuon Horse Saverin päätän myydä, niin enköhän löydä jonkun sopivan joka käy myös meikäläisen budjettiin :)

Mutta asiaan; tänään mentiin hiihtoratsastusta pihassa. Ei viitsitty lähteä maastoon sitä kokeilemaan, koska oli niin pimeää ja kylmä ilma, joten mentiin sitten pihatietä edestakaisin. Nappi ei ollut moksiskaan liinoista tai siskostani, joka roikkui suksillä perässä. Kerran Nappi tosin vähän säpsyili, kun tiukassa mutkassa liina painui kiinni sen takapuoleen ja "pakotti" sitä eteenpäin. Mentiin käyntiä ja otettiin useampi ravipätkä, mut sitten päätettiin kokeilla laukkaakin. Kaikki meni hyvin siihen asti, kun suksilla ollut Juuli töksäytti suksensa johonkin tiellä olleeseen möykkyyn ja lensi nurin kätensä päälle. Rannehan siinä meni, ei tosin sen vakavammin, mutta lopetettiin homma kuitenkin siihen. Kun olimme menossa kapeahkosta ovesta takaisin talliin, Nappi päätti mennä mahdollisimman läheltä oviaukon toista reunaa ja jäi siksi jollain tapaa hiihtoratsastusvaljaistaan kiinni oveen. Mitään sen vakavampaa ei sattunut eikä Nappi edes säikähtänyt, mutta valjaista napsahti ommel poikki niin, ettei niitä voi käyttää ennen korjausta. Huomenna siis kuskaan ne suutarille, eivätköhän ne siellä saa ne pari ommelta korjattua.

Huomenna en itse menekään tallille, koska Nappi menee tunnilla. Saapa nähdä, miten tällä kertaa sujuu!

»19 Laiska lihapulla

Menin tallille jo kahdeksitoista, koska sovimme että lähdetään kaverini ja hänen poninsa kanssa maastoilemaan pitkästä aikaa. Emme ole Napin kanssa käyneet porukkamaastossa sitten loppukesän, joten tervetullutta vaihtelua tämä oli meillekin! Porukassa maastoilu on aina hauskempaa (ja turvallisempaa!) kuin yksin puskissa kaahailu. Tallilla huomasin, että Napilla oli kyljissään muutama pieni, karvaton kohta, ei kuitenkaan onneksi mitään haavoja. Se kun tarhailee kahden ruunan kanssa, joista toinen könyää jatkuvasti Napin selässä. Tilannetta pitää siis seurailla nyt. Toisaalta, tuo selässäkönyäjäruuna lähtee muutaman päivän sisällä pois talliltamme joten sen jälkeen ongelmaa ei enää ole :)

Mulla oli Napilla taas lainassa ne D-rengasnivelet ja ne toimivat tänäänkin erinomaisesti. En ole varma pysyikö kieli ihan koko lenkin oikealla puolella, mutta ainakaan ohjattavuudessa ja jarruissa ei ollut mitään vikaa kertaakaan. Olin ennen lenkkiä varma, että tammasta löytyy vauhtia ja se roikkuu kokoajan ponin hännässä kiinni. Ajattelin sen myös ehkä innostuvan laukoissa niin, että se heittää parit pukit. Juuri pukittelun takia mulla on usein ollut maastossa raippa mukana, sillä raipalla napsauttamalla ja napakasti komentamalla Nappi usein lopettaa kaikenlaiset hölmöt pelleilyt. Kouluraippa ja yleisraippa tuntuvat kuitenkin aina olevan liian pitkiä ja näin ollen jatkuvasti tiellä, minkä lisäksi Nappi usein kuumuu jos raippa vipattaa esimerkiksi ravatessa jatkuvasti kädessäni. Niinpä tykkään käyttää esteraippaa, se kun on mukavan kokoinen ja näppärä muutenkin. Ongelmana niissä vaan on aina se, että niissä ei ole lenkkiä kädelle joten niinpä turvauduin jokaisen hevosihmisen pelastukseen - paalinaruun. Siitä saatiin esteraippaankin oikein tyylikäs käsilenkki :D

Mutta kävipä taas niin, että Nappi osasi yllättää. Kaahailun ja pukittelun sijaan se laahusti koko matkan korvat lerpottaen, kuin olisi teurasautoon menossa :D Menimme enimmäkseen käyntiä, mutta mukaan mahtui myös muutama pitkä ravipätkä ja reippaita laukkoja. Nappia sai potkia koko matkan eteenpäin ja laukkasuoralla kaverini ponin singotessa käynnistä laukkaan kuin tykinkuula Nappi laukkasi perässä laiskasti kuin eläkeläishevonen. Sitkeällä kannustamisella sain sen kuitenkin vähän innostumaan vauhdista ja laukkakin alkoi aikaisemman laahustamisen sijasta suorastaan liitämään.

Kiva lenkki kaikenkaikkiaan ja Nappi toimi tosi hyvin, mitä nyt tuossa vauhdissa oli vähän toivomisen varaa. Hyvä toisaalta näinkin päin joskus, normaalisti kun se meinaa aina olla vähän liiankin vauhdikas :) Ensi viikoksi meillä on ohjelmassa jotain kentällä vääntämistä ja viikonloppuna, mikäli sää sallii, lähdemme käymään hiihtoratsastamassa. Sitä on odotettu! Olemme aikaisemmin harrastaneet sitä vain pihapiirissä, mikä on aika tylsää, joten nyt ajattelimme suunnata maastoon kaahailemaan jollekin rauhalliselle tielle :)

Pakko oli lisätä vielä tällainen hiihtoratsastus-fiilistelykuva viime talvelta ! Suksilla ensikertalainen siskoni ystävä joka tässä näkyy lentäneen juuri nurin :D

»18 Reippailua pakkasessa

Tänään käytiin Namppelin kanssa ihan kahdestaan maastoilemassa kivassa pikkupakkasessa :) Lainasin Napin tallikaverin D-renkaisia kuminiveliä Napille ihan kokeeksi tarkoituksenani kokeilla, pysyykö kieli niiden kanssa oikealla puolellaan ja toimivatko jarrut. Suunnitelmissa oli reippailla ihan urakalla eli ravata suurin osa lenkistä, mutta vähän uusiksihan tuo suunnitelma meni.

Lähdettiin ravailemaan sellaista tietä kohti, jossa läheisen ravitallin ravureita usein treenataan. Siinä kun sattuu olemaan tosi hyvä ravailla ja laukatakin, joten ajattelin että ravataan suurin osa kyseisestä tiestä ja katsotaan sitten mihin mennään. Matkalla sinne ohitimme talon, jonka olemme ohittaneet lukemattomia kertoja. Talon kohdalla on hirveän kauhean kamala liikennemerkki, jota Nappi tällä(kin) kertaa säikähti niin, että vetäisi ravista jarrut pohjaan ja jähmettyi paikalleen. Fysiikan lakien mukaan minä olin jatkaa matkaani Napin kaulan yli, mutta onneksi ravin vauhti oli sen verran hiljainen etten sentään tehnyt niin.

Ravitielle päästyämme painelimme menemään alkumatkan, kunnes huomasin että edellä menee kävelijä koiransa kanssa. Hän ei tajunnut ottaa isoa koiraansa kiinni, joten en uskaltanut lähteä heitä ohittamaan. Tyydyimme siis matelemaan hyvän matkaa heidän perässään. Jos olisimme lähteneet ohi ja koira olisi tullut pyörimään Napin jalkoihin, olen aika varma että sen jälkeen kyseisen koiran otsasta olisi löytynyt mukavat hokkien jäljet. Näiden tientukkijoiden lisäksi (ja minun tuurillani) takaa sattui tulemaan vielä naapuritallin ravimies ravurinsa kanssa, mistä Nappi tietenkin innostui kovasti. Siksi siirryimme suosiolla tien vieressä kulkevalle metsäpolulle, vähän kauemmas tuosta Napin mielestä ah, niin komeasta ravurista.

Tuon metsäpolun rämpiminen alkoi tympiä emmekä olisi päässeet ohittamaan kävelijää koirineen tai treenattavaa ravuria, joten käännyimme polkua pitkin takaisin. Sattuipa sitten vielä niin, että ravimies ravurinsa kanssa oli myöskin päättänyt kääntyä takaisin päin. He viilettivätkin meidän ohitsemme täyttä ravia muutaman metrin päässä metsäpolustamme menevällä ravitiellä, mistä Nappi veti herneet nenään. Se olisi halunnut painaa kaasun pohjaan ja lähteä kisaamaan ravurin kanssa. Pidätteet saivat sen hyppelemään paikallaan ja riekkumaan omiaan, mutta sain sen kaikesta huolimatta käännettyä ympäri. Kun tilanne vähän rauhoittui ja ravuri katosi näkyvistä, käännyimme takaisin alkuperäiseen suuntaamme, jonne ravurikin lähti.

Olin tässä vaiheessa jo aika epätoivoinen, kun suunnitelma reippaasta ravilenkistä tuntui haihtuvan kuin tuhka tuuleen. Lähdimme siis suuntaan, jossa ei pitäisi tulla ketään vastaan. Siellä saimmekin olla ihan rauhassa ja ravailimme ja laukkailimme reippaasti pitkän matkaa. Nappi totteli uusilla kuolaimilla hyvin pidätteitä eikä pelannut suullaan läheskään niin paljon kun sillä on tapana. Kaikista parasta oli se, että kielikin tuntui pysyvän ihan oikealla puolella koko lenkin ajan. Siksipä harkitsen nyt kuparirollerin ostamista maastokuolaimeksi, se voisi toimia meillä hyvin. Meinasin ostaa sen pessoan sijasta jo alunperinkin, mutten ollut varma käykö nivelkuolain Napin suuhun kunnolla. Näkyi käyvän, joten nyt taidan sen sitten ostaa :)

Huomenna tarkoituksena on lähteä porukalla (tai no, onko yhteensä kaksi ratsukkoa porukka?) maastoon. Saan vielä huomiseksi lainaan nuo D-rengasnivelet, joten huomenna nähdään toimivatko ne silloinkin, kun ollaan porukalla maastossa.

»17 Se toimii sittenkin

Napin kanssa ilmeni jonkin aikaa sitten uusi ongelma; kielen heittäminen kuolaimen päälle. Meillä on ollut käytössä Applemouth-kolmipalapessoa ja sen kanssa se on koulutunnilla pari kertaa viskannut kielen väärälle puolelle. Ratsastuksenopettaja huomautti tästä ja ehdotti kokeilemaan poskiremmien kiristystä. Kiristelinkin niitä - tuloksetta. Kieli meni silti väärälle puolelle samantien kesken maastolenkin. Korjailin kuolaimet suuhun oikein ja jatkoimme matkaa, kunnes se kieli jälleen kerran eksyi kuolaimen päälle. Sitä en enää jaksanut korjata, mutta kun pihassa tarkistin asian niin se pirulainenpa oli itse korjannut kielensä taas paikalleen! Se siis tuntuu pelaavan kuolaimella oikein urakalla.

Minulla oli tarkoituksena ostaa kuolaimeen irrallinen kieliläppä tai sitten lusikkakuolaimet, mutta tulin eilen kokeilleeksi sitä samaa, vanhaa, painavaa ja paksua kolmipalaa mikä meillä oli käytössä ennen pessoaa. Tuo Applemouth kun sattuu olemaan järjettömän kevyt ja "heppoinen", ei ihme että sillä on mukava leikkiä. Ja niin vaan pysyi normaalin kolmipalan kanssa kieli oikealla puolella koko sen 45 minuuttia, mitä kovalla kentällä pakkasessa jaksoin eilen vääntää. Nappi oli kummissaan kun suussa olikin yhtäkkiä painava metallimötikkä, mutta voi että se toimi hyvin! Se jaksoi kuunnella, keskittyä sekä ottaa täydellisesti vastaan jarruttaviakin apuja, mitä ei ole tapahtunut kunnolla aikoihin.

Jos kieli siis pysyy oikealla puolella jatkossakin, niin tarkoituksena olisi nyt jättää kolmipala kenttätyöskentelykuolaimeksi ja unohtaa pessoa kokonaan. Maastokuolain sen sijaan tuottaa päänvaivaa, sillä en usko kolmipalan riittävän siellä kaikissa tilanteissa. Toisaalta en millään viitsisi ostaa uusiakaan kuolaimia, sillä mistäs sen tietää heittääkö se kieltä esimerkiksi metallisen pessoan kanssa. Lusikkakuolain olisi varmaan järkevin ratkaisu, mutta sekin kun sattuu olemaan kolmipala.Joku tuli ehdottaneeksi kielentilallista kuolainta, mutta ajatus siitä että työntäisin tuon suuhun niinkin vahvan kuolaimen kuin kimblewick tuntuu aika hurjalta. Toisaalta siinä olisi kielelle vähän tilaa ja käsittääkseni se sopisi nimenomaan niille hevosille, jotka yrittävät välttää kuolainta viskaamalla kielen sen yli tai viskomalla päätään. Vähän vaikeaksihan tämä menee, mutta ehkäpä osaisivat hevostarvikeliikkeessä antaa vähän vinkkejä :) Sen lisäksi voisin pyydellä kokeiluun vielä joitakin Napin tallikavereiden kuolaimia, josko sieltä löytyisi sellainen joka pelittää maastossakin.

»16 Päivittelyä (ja uudet loimet!)

Jipii, sain Napille tosiaan ne uudet loimet. Tai uudet ja uudet, käytettynähän minä ne ostin mut ihan hyväkuntoisia ovat kuitenkin. Toppiksessa on pari ommelta vähän purkautunut, jostain loimesta puuttui toinen jalkalenkki ja jotian pientä harmitonta käytössä tullutta kulumaa niissä on, mutta meille passaa oikein hyvin.

Etenkin tän tallitoppiksen väri oli mulle mieleen! Se on siis luonnossa tummanruskea turkooseilla kanteilla, kuva vähän vääristää noita sävyjä. Tuo on täytteiltään muistaakseni 150grammainen ja tarkoituksena on pitää sitä ulkona päällä paukkupakkasilla. Nappi ei tarvitse toppaloimea muuten ollenkaan, mutta kun pakkasta alkaa olla -30 astetta ja talli sijaitsee järven vieressä, alkaa olla jo aika hyytävän kylmä. Silloin tuollanen kevyt toppis voisi olla ihan jees :) Kooltaan tuo on 155cm eli koon isompi kuin mitä Nappi oikeasti tarvitsisi, mutta Napilla on ollut aina koko-ongelmia noiden toppisten kanssa :D Mitkään ei oo meinannu mahtua kiinni edestä vaan ne ovat joko kuristaneet kaulasta tai sitten eivät vaan yksinkertaisesti ole yltäneet kiinni. Päätin siis pelata varman päälle ja ottaa kokoa isomman - ja kuinkas kävikään! Tuo loimimalli onkin edestä tosi reilu, joten varmasti 145senttinenkin olisi riittänyt. Mutta eipä ainakaan purista!

Horzen sadeloimi on myöskin 155senttinen ja tämäkin osoittautui yllätyksekseni aika reiluksi edestä. Muuten loimi oli oikein hyvän kokoinen ja istui yllättävän hyvin. Olen kuullut Horzen loimien kaula-aukoista jos jonkinlaista juttua että eivät kuulema sovi kenellekään, mutta Napille passasi oikein hyvin. Mitä nyt oli vähän reilun kokoinen, mutta sehän nyt johtuu ihan tuosta "väärästä" koosta. Kyllästämistä tuo kyllä vaatii, se on vasta pesty ja käytössäkin tietysti ollut, eli kyllästeet ovat varmaan jo aikalailla pinnasta kuluneet. Mutta kunhan tästä rikastun niin ostan pullollisen kyllästysainetta :)

Kolmas loimi minkä ostin on ihan perus FinnTackin fleeceloimi, väriltään ruskea.

Tosiaan, on taas jäänyt kirjoittelematta usealta kerralta. Ei vaan ole ollut mitään mullistavaa kerrottavaa. Yhtenä päivänä ainakin irtojuoksutin Napin ja yhtenä päivänä käytiin ihan kahdestaan maastossa pitkästä aikaa. Vähän arvelutti lähteä sillä Nappi ei ole maailman maastovarmin tapaus, mutta lenkki meni loppujen lopuksi tosi hyvin. Nappi ei säikkynyt mitään, ei pukitellut eikä innostunut muutenkaan liikaa. Virtaahan siinä tosin oli tosin kuin pienessä kylässä :--) Eilen Nappi meni jälleen koulutunnilla (minun piti aluksi mennä sinne Napin kanssa mutta sairastuin), mikä oli vissiin mennyt ihan hyvin. Aluksi Nappia eivät olleet väistöt kiinnostaneet, joten se oli päättänyt ilmaista närkästyksensä pysähtelemällä :D Vasen laukka oli taas ollut ongelmaton ja oikean kanssa jouduttu tekemään töitä. Lopuksi sekin oli noussut kahden kierroksen ajaksi, mikä on oikein hyvä suoritus.

Maanantaina onkin sitten kengitys pitkästä aikaa. Napilla on viimeksi ollut kengät keväällä, koko kesän se oli ihan "paljain jaloin". Nyt laitetaan suoraan talvirenkaat alle että ei tarvitse maastossa pelätä liukastelua :) Tilsakumit päätin kuitenkin jättää tänä talvena pois, koska ne tekevät Napin kavioista sen muotoiset, että lumi paakkuuntuu sinne tosi tiiviiksi mikä aiheuttaa vähän ongelmia säteisiin (pehmenevät, alkavat haista). Lisäksi olen huomannut, että ihan samalla tavalla se lumi niihinkin paakkuuntuu jos keli sattuu sellainen olemaan :)

»15 You shine like a star

Tänään oli se koulutunti, jota niin kauhulla odotin - ja aivan turhaan.

Ajelin tallille kahden jälkeen, söin ja vaihtelin tallivaatteita kaikessa rauhassa koska ulkona oli niin kylmä. Siis ihan oikeasti kylmä vaikkei tainnut edes olla pakkasta! Hytisin ja tutisin talvitakissakin useista vaatekerroksista huolimatta ja tuntui että kylmyys menee luihin ja ytimiin saakka. Siispä reippaana keksin itselleni aktiviteetteja; menin lämpimään varustehuoneeseen pesemään porkkanoita kuumalla vedellä. Sain nähkääs kolme säkillistä porkkanoita ilmaiseksi enkä millään kehdannut tarjouksesta kieltäytyä, vaikka porkkanat olivatkin järjettömän multaisia. Niitä pesinkin sitten säkillisen ja laitoin isoon sankoon odottamaan syöttöä. Iso "muurarin sanko" tulikin ihan täyteen ja siitä on nyt helppo sitten heitellä porkkanoita ruokien sekaan :) Samalla sulin hieman lämpimän veden ja lämmittimen ansiosta.

Ennen koulutuntia oli estetunti, jota jälleen hytisten ja tutisten katsoin hetken aikaa kunnes oli aika mennä laittelemaan omaa ratsua kuntoon. Nappi oli ihan perustuulella, ei mikään kauhea hapannaama muttei mikään päivänsädekään. Tämä lohdutti hieman, sillä hapannaama-Napin kanssa taisteleminen tunneilla on turhauttavaa. On kieltämättä inhottavaa maksaa siitä, että tunti menee tapellessa ja hävetessä Meksikon pikajuna-Namppea ja omaa ratsatsusta.
Tunnin alkuverkat tehtiin pellolla, koska kentällä oli vielä estetunti menossa. Ravikuviot vasempaan kierrokseen menivät oikein jees, mutta oikeassa kierroksessa Nappi päätti alkaa hankalaksi. Se hyppeli laukka-ravisekoitusta ja vängersi ja vingersi ties mihin suuntaan. Onneksi meno parani, kun päästiin kentälle ravailemaan estetuntilaisten ehdittyä pois alta.

Verkkailun jälkeen alettiin työskentelemään harjoitusravissa ja pian sen jälkeen oikeassa laukassa. Nappi oli ilmeisesti vakaasti päättänyt ettei se halua laukata kentällä lähes ollenkaan, sillä laukka nousi vain pari kertaa - ja silloinkin vasempana laukkana. Muiden laukkaillessa me siis ravasimme hirmuista vauhtia ympäri kenttää :) Kun suuntaa vaihdettiin, niin johan alkoi laukkakin nousemaan. Tehtävänä oli nostaa laukka lyhyen sivun keskeltä ja laukata merkattu reitti, joka muistutti vähän tosi loivaa kiemurauraa. Tämä sujui yllättävän hyvin! Laukka nousi ensimmäisestä merkistä ja Nappi muisti jopa kuunnella meikäläisen antamia ohjeita suunnasta. Eli emme kaataneet merkkinä ollutta törppöä kertaakaan, saatika sitten rysäyttäneet uralla poikittain olleen kavaletin yli ohjausvirheen vuoksi.

Harjoitusravihommissa Nappi hitusen kuumahti ja alkoi jo väsähtääkin, mikä ilmeni pienenä protestointina. Se mm. ei olisi olevinaan jaksanut liikkua ja suojien alta hionneiden jalkojen hinkkaaminen päällä olisi ollut paljon mukavampaa. Pian se onneksi totesi, että turha vikistä ja väitellä ja alkoikin sitten kulkemaan melkein nätisti. Saatiin pari ihan suhteellisen pyöreätä volttia aikaiseksi ja vauhtikin pysyi hyvänä. En joutunut pidättämään paljoa yhtään, satunnaisia puolipidätteitä lukuunottamatta! Jopa väistöt molempiin suuntiin menivät ihan jees, kunhan minut saatiin ensin istumaan suorassa siellä hevosen selässä :) "Kotiläksyksi" sain treenata voltteja; Napilla on tapana voltin lopussa livistää niin, että voltista ei tulekaan täydellisen pyöreä vaan omituinen puikula. Sain myös pari huomautusta jaloistani; niiden pitäisi olla lähempänä Napin kylkiä. Jotenkin vierastan pohkeella ratsastusta noin eteenpäinpyrkivän hevosen kanssa, mikä lieneekin suurin ongelmani. Opettaja sanoikin, että vaikka Nappi onkin vähän höyry, pitää nilkat ja pohkeet silti pitää lähellä sen kylkiä. Näin esimerkiksi äkilliset pohjeavut eivät tule sille täytenä yllätyksenä ja niin voimakkaina, kuin mitä ne tulevat jos jalkani harottavat ties missä :D

Oli siis ooooikein mukava tunti ja Nappi oli ihan oikeasti hieno! Ei meno varmastikaan kauniilta näyttänyt, mutta hetkittäin jopa tuntui että se haluaa tehdä töitä kanssani kaahottamisen sijaan. Pysyin myös itse ihan mukavasti harjoitusravissa enkä pomppinut metriä ilmaan joka askeleella. Tässä olen siis edistynyt reilusti, sillä aluksi Napin ravi oli minulle lähes mahdotonta istua. Innostuin tästä tunnista niin, että yritänpä saada meidät ensi viikonkin koulutunnille :--)

You shine like a star (oo-ooh)
If only you ever knew
You'd go out and bloom (oo-ooh)
If only you ever knew
You're very uncool, oh yeah
And forever wonderful

 (The Crash - Star)

»14 Hikitreeni

Eilen piiiitkästä aikaa ratsastettiin Nappulainen ihan kunnolla hikeen asti! Juuli väänsi kentällä jonkinmoista koulua ilman mitään sen suurempia erityistavoitteita. Tarkoituksena oli vaan saada Nappi liikkumaan joten kuten kuosissaan, ilman kamalaa kaahaamista, ja ajoittain se jopa melkein onnistui. Ei Namppe muutenkaan mikään kamala juna ole eikä missään nimessä lämppäreiden pahimmasta päästä tai sieltä läheltäkään, mutta innostuessaan se mielellään kaahailisi keskittymättä sen kummemmin työskentelyyn. Mutta tosiaan, eilen saatiin pari "ihan ookoo"-pätkää.

Laukkaharjoituksia jatkettiin jälleen ja eilen oikea laukka osoittautui jälleen suureksi ongelmaksi. Vasemman laukan kanssa ollaan edistytty jo sen verran, että useimmiten sen saa nostettua ihan käynnistäkin. Oikea on edelleen ylitsepääsemättömän vaikea; ravista se ei meinannut nousta eilen ollenkaan lukuisista yrityksistä huolimatta, mutta poikkeuksellisesti käynnistä saatiin pari lähes siedettävää nostoa ja muutama laukka-askel. Napin kuumahtaminen ei auttanut laukkahommiin yhtään vaan se halusi puskea mieluummin ravissa eteenpäin yrittämättäkään kunnolla nostaa sitä laukkaa. Päätimme siis lopetella onnistuneeseen yritykseen ja kokeilla, josko joku toinen päivä onnistuttaisiin paremmin. En ymmärrä miten tuo hevonen voi olla noin toispuoleinen laukkansa kanssa! Ravissa kun se menee molempiin kierroksiin ihan samalla tavalla.

Lopputunnista rakensin Juulille ja Napille pienen ristikon pariin kertaan loikattavaksi ja mielen virkistykseksi. Laitoin poikkeuksellisesti esteen eteen apupuomin, mikä osoittautui hieman huonoksi ideaksi :D Esteellä ei ollut korkeutta nimeksikään, mutta apupuomin kanssa Namppe päätti kokeilla hyppylahjojaan ja hyppäsi esteen kaksi kertaa vähintäänkin puoli metriä liioitellen ja sillä seurauksella, että pilotilla oli aikamoinen työ pysyä kyydissä moisessa kenguruloikassa. Apupuomin poistaminen auttoi ongelmaan ja löytyihän sieltä sitten oikeankokoinenkin loikka. Apupuomi olisi vain tuonut vähän helpotusta ponnistuspaikan arviointiin, mutta Nappi ilmeisesti totesi sen jotenkin suurentavan estettä :DD

Huomenna tarkoituksena onkin sitten mennä piiiiitkästä aikaa Napin kanssa koulutunnille, sillä ratsastuksenopettaja tulee jälleen käymään. Nappihan on noilla tunneilla mennyt useastikin, itse olen ollut ratsastamassa vain kahdesti. Täytyy myöntää, että hirvittää aika lailla! En ole ratsastanut Napilla aikoihin minkä lisäksi pelkään aina tilanteita, joissa kentällä on meidän lisäksemme muita ratsukoita. Ryhmä ei ole iso, meidän lisäksemme kolme ratsukkoa, kaikki tuttuja ihmisiä ja tuttuja hevosia. Mutta silti! Tuntuu, että olemme kokoajan tiellä minkä lisäksi Nappi usein kuumahtaa noissa tilanteissa: minulla on siis täysi työ pitää se edes suunnilleen rauhallisena tunnin ajan, ilman että se sinkoaa laukannostossa laukkoihin ja pidättäessä laukkaa mieluummin lähes paikallaan kuin hidastaa raviin. Huomennahan se nähdään miten tunnilla menee. Sitä ennen yritän olla panikoimatta!

Kävin tänään ostamassa Napille sen suolakiven, mutta totesin että se voi Prixin sijasta syödä varsin hyvin kauraa. Annos kun on niin mitätön "hyvänmielen suupala", ettei sillä nyt niin väliä loppujen lopuksi ole. Prixisäkin nyt loppuessa Nappi siirtyy siis kauraa popsimaan :) Löysin netistä myös muutaman käytetyn  loimen, joten josko nyt sitten saataisiin loimivarastoon parin loimen täydennys!

»13 Kuukauden pikapäivitykset

Hey ho! Tajusin juuri, etten ole päivitellyt blogia melkein kuukauteen joten nyt lienee korkea aika. Olen käynyt tallilla viimeisen parin viikon aikana harvakseltaan ja nyt viikkoon en ollenkaan, sillä olin lomalla Turkissa. Napin liikutus onneksi hoitui ilman minuakin, koska annoin sen käyttöön kahdelle koulutunnille.

Ensimmäisellä tunnilla Nappi oli mennyt tapansa mukaan "ihan ok", eli säheltänyt vähän omiaan mutta ollut kuitenkin suhteellisen hyvin kuulolla. Vasen laukka oli noussut hyvin ja oikea jälleen vasta usean yrityksen jälkeen. Toisella tunnilla Nappi oli kuitenkin yllättänyt ja laukkaillut oikeaa laukkaa useasti ja pitkiäkin pätkiä! Jälleen siis pientä kehitystä havaittavissa.

Tosiaan, viikon etelänloman jälkeen oli järkytys tulla tänne kylmään ja koleaan Suomeen. Koko viime yön sateli lunta ja aamulla kaikki olikin valkoista. Tallilla odotti hirveän karvan (ja mahan) itselleen kasvattanut Nappi-mammutti, joka meidät nähdessään lähti samantien tulemaan portille vastaan hirnuen ja pöristen. Edellinen hevoseni ei tätä tervehtimishirnumista harrastanut, mutta Nappi on nyt alkanut tekemään sitä usein. Ja aina siitä tulee yhtä hieno tunne!

Napilla ei ole vielä talvikenkiä (tai kenkiä ollenkaan), mutta uskaltauduimme silti lähtemään maastoon. Pääteillä oli melkoisen liukasta, mutta metsäteillä pystyi hyvin laukkailemaankin. Nappi oli erittäin reippaana, mutta yllättävän hyvin kuulolla. Kovin pitkää lenkkiä emme käyneet, sillä pimeys tuli vastaan vähän turhan nopeasti. Kotimatkalla vielä joku ääliöautoilija tuli pimeässä ja kaikuvassa alikulkutunnelissa vastaan hiljentämättä ollenkaan ja huudattaen autoaan, mitä Nappi tietenkin säikähti aikalailla. Ehdin onneksi napata ohjista kiinni, sillä siskoni tuskin olisi saanut pidettyä sitä edes suhteellisen rauhallisena. Nyt kaikki jäi pieneen pään viskomiseen, silmien muljautteluun ja takapuolen heittämiseen sivulle. Yhtä kaikki, moiset idiootit suututtavat! Osa autoilijoista ei tunnu ymmärtävän, että hevonen aiheuttaa kolaritilanteessa samanlaiset tuhot kuin hirvikin - ja hevosen ja autoilijan lisäksi kyseessä on myös ratsastajan henki. Eikä kyse todellakaan ollut siitä, että meitä ei pimeässä näkynyt; Napilla oli heijastimet kahdessa jalassa, ohjissa ja rintaremmissä ja siskollani heijastinliivi. Luulisi näkyvän! Onneksi tästäkin vaaratilanteesta selvittiin ilman pahempaa läheltä piti-tilannetta.

Huomenna meillä on tarkoitus ratsastaa vähän perusteellisemmin, joko kentällä tai maastossa. Sain tänään talvirenkaat autooni, joten pääsemme ajelemaan tallille heti aamupäivästä. Tänään meni harmillisen myöhäksi. Tallilla huomasin myös uusia puutteita; suolakivi on lähes loppuun nuoltu ja pari uutta loimeakin olisi ihan tarpeen. Napilla on nyt vain villaloimi ja pari fleecevilttiä, joten ainakin ohut toppaloimi ja mahdollisesti myös sadeloimi olisi ostettava. Suolakiven aion hakea ensi viikolla ja loimia katselen ensin netistä käytettynä, josko taas löytäisin ne käytettynä uusien sijaan :) Sillä säästää yllättävän paljon rahaa!

»12 Hevoseni on ääliö ♥

Huaaaa, en olekaan pitkään aikaan kirjoitellut! Ei tässä kyllä ihmeitä olekaan tapahtunut. Tiistaina Nappi oli koulutunnilla, jolla se ilmeisesti oli mennyt ihan hyvin. Itse en päässyt katsomaan, mutta oikean laukan kanssa oli kuulemma ongelmia (kuten aina). Sekin oli kuitenkin noussut sitten lopulta, en tosin tiedä kuinka hyvin. Mutta pääasia tietenkin että nousi! 6.10 olisi estealkeistunti, joka houkuttelisi hieman.. Poden itse jonkinlaista estekammoa, sillä pelkään aina että minä tai hevonen mokaa hypyssä ja päädymme esteen sekaan ja että jommallekummalle (tai molemmille) käy huonosti. En tiedä mistä tämä on tullut, koska ennen tätä ei ollut eikä minulle mitään esteillä ole sattunutkaan. En vain ilmeisesti luota itseeni tai Nappiin tarpeeksi ja siksi jänistän. En ole paljoa itse hypännyt ja Nappi luultavasti vielä vähemmän, joten ehkä pieni pelko onkin ihan aiheellista. Saapa nähdä, uskallanko mennä tuonne tunnillekaan vai olisimmeko vain tiellä.. Eilen uskaltauduin kuitenkin maastossa hyppäämään pienen, polulle kaatuneen puunrungon yli Napin kanssa! Huimaa.

Tosiaan, eilen olimme jälleen kerran maastossa. Kentällä meneminen on oikeasti loppujen lopuksi aika tylsää (tosin olen varma, että tämä maastoinnostus menee kyllä pian ohi :D). Juuli ratsasti taas suurimman osan ajasta ja kiertelimme vähän siellä sun täällä. Nappi oli reippaana parin vapaapäivän jälkeen, mutta otettiin kuitenkin aika rauhassa. Ensimmäisessä laukassa Napilla ilmeisesti kaasu hirtti hitusen kiinni ja jarruissa oli toivomisen varaa, mutta siirsimme ohjat pessoan alarenkaisiin antamaan vähän lisäjarrua. Olen itse viritellyt tavallisiin ohjiin pikalukot juuri tämän vuoksi; aina lisäjarrua ei tarvita ja tällöin ohjat ovat isossa renkaassa. Jos jarrujen tarve ilmenee kesken maastolenkin, on helppo siirtää ohjat pieniin renkaisiin pikalukkojen ansiosta. Etenkin, kun noissa ohjissa on järjettömän jäykät soljet! Niitä ei ihan huvikseen jaksa siirrellä ilman lukkoja yhtikäs mihinkään.

Tutun reitin varrelta bongasimme uuden metsäpolun, jota lähdimme seuraamaan tietämättä lainkaan mihin se johtaa. Tulla tupsahdimmekin johonkin, aluksi paikka vaikutti täysin uudelta eikä meillä ollut hajuakaan minne jatkaa. Hetken töllisteltyämme hoksasimme kuitenkin, että tulimme sen tien varteen, jota olemme kulkeneet nyt lähes jokaikinen kerta kun olemme maastoilleet :D Emme siis eksyneetkään mihinkään. Minulla sattui olemaan kamera mukana, joten kävimme ottamassa kuvia hiekkamontulla ilta-auringon paistaessa. Taisi siellä olla muutama ihan onnistunutkin otos; onelmana oli vain se, ettei Nappia huvittanut ollenkaan seistä paikallaan tai näyttää edustavalta. Se seisoi korvat luimussa kuin muuli ja vääntelehti sinne sun tänne sekä steppaili edestakaisin kiukkuisena, mutta pari kertaa suostui höristämään korviaankin. Hirveän hyvin rajattuja kuvista ei tullut, mutta huomatkaa Nampen talvikarvan alku! Karvanvaihdon takia se näyttää likaiselta ja pölyiseltä, mutta kuukauden päästä luultavasti enemmän halinallelta :)

Käväisin itsekin Napin selässä ottamassa yhden laukkapätkän hyväpohjaisella laukkatiellä. Nappi oli oikein hieno ja jarrutkin toimivat tällä kertaa. Pientä eteenpäin puskemista se vaati, sillä vauhti meinasi aina hyytyä. Kotimatkalla tosin vauhtia olisi ollut liikaakin, sillä Nappi olisi mielellään vain juossut häntä suorana iltaheiniensä ja Prixiensä luo.. Käytin ylimääräistä energiaa ja eteenpäinpyrkimystä hyödykseni, ja menimmekin osan kotimatkasta pohkeenväistö-siksakkia pitkin teitä. Jostain syystä Nappia on vaikea saada väistämään normaalisti, mutta silloin kun se tuntuu räjähtävän käsiin liiasta energiasta, se väistää ihan hienosti. Rungostaan se ei ole ihan suora väistöissä, mutta pääasiallinen suunta oli kuitenkin hienosti sivulle. Siinä väistellessään se myös rauhoittui, joten loppumatka kotiin voitiin kävellä pitkin ohjin. Loppumatkasta piti vielä säikkyä olematonta puskamörköä niin, että meinasin saada sydänkohtauksen Napin pompatessa.

Napin riemu oli suuri kun päästiin tallille, sillä sattui olemaan juuriki niiden kaivattujen iltaheinien aika. Napille niitä ei oltu vielä ehditty laittaa, joten se hörisi ja hörpötteli karsinassaan korvat tanassa ja oli omasta mielestään kutakuinkin nälkäkuoleman partaalla.. Onneksi viimeinkin tuli Napin vuoro saada ruokaa, ja niinpä sylillinen heinää pelasti sen totaaliselta nälkiintymiseltä. Sen jälkeen ei enää voinut höristä, sillä suu oli niin täynnä että osa tursui suupielistä pihalle. Ääliö :))

Täytyy vielä hehkuttaa, että meillä on viimein uudet suojat! Löysin huuto.netistä ihan uudet, valko-mustat Mastan suojat; jännesuojat eteen ja hivutussuojat taakse ja sain vieläpä huudettua ne itselleni. Saapa nähdä miten pitkään ne ovat valkoiset meidän käytössä! Toistaiseksi ovat ainakin hienot :--)

»11 Ei ihan vielä-Milton & sen pilotti

Huh, tuntuu että ollaan hypätty jatkuvasti viimeaikoina! Jouduin ihan tallipäiväkirjasta tarkistelemaan, että monestiko on tullut hypättyä, mutta totesin että ollaan hypätty vain kerran viikossa ja yhdellä viikolla sen kaksi kertaa jota pidän ehdottomana maksimina. Ajateltiin nyt siis pitää pienimuotoinen estetreeni tänään, jos sitä nyt treeniksi voi edes sanoa. Sen verran pieniä esteet ovat ja sen verran vähän niitä hypätään. Loppuviikon sitten pyhitämme kouluratsastukselle ja maastoilulle.

Juuli ratsasti taas, itse en ole ratsastanut viikkoihin. En vaan jotenkin ole kertaakaan sinne hevosen selkään itse päätynyt, olen vai toiminut huippuvalmentajan roolissa kentän keskellä ja maastossa huudelleen niinkin opettavaisia ohjeita kuin "jatka jatka, vauhti vauhti, pohje pohje, LIIKKUU LIIKKUUUUU!!" :D Jokatapauksessa, Juuli ja Nappi aloittivat alkuverkalla; ravailivat ja vääntelivät erilaisia kuvioita sekä tekivät muutamia napakoita laukannostoja. Tänään vasen laukka nousi erinomaisesti jopa käynnistä ja näyttikin ajoittain jopa melkein hieman pyörivältä ja rytmikkäältä, ei sellaiselta suorin jaloin kaahaamiselta mitä se ajoittain on. Oikea laukka oli ongelma kuten aina, mutta tänään se nousi kohtalaisen helposti kaksi kertaa suhteellisen puhtaana, mikä on ihan hyvin. Ja vieläpä kerran käynnistä!

Tein kunnianhimoisena, suuruudenhulluna ja vaikka minä muuna kolmen esteen radan. Totesin kuitenkin heti sen tehtyäni, ettei siihen kyllä riitä ratsastajan eikä ratsun taidot, sillä yksi esteistä oli aika hankala portti ja rataan sisälyi yksi aika tiukka mutka. Siispä jouduin siirtelemään ja madaltamaan esteitä aikalailla ennen kuin Juuli pääsi edes aloittamaan hyppäämistä :D Muokkailujen jälkeen kentän päädyssä oli yksi ristikko josta matka jatkui kentän keskellä hieman vinottain olevalle ristikolle. Siitä jatkettiin matkaa kentän toisen päädyn kautta toiselle, kentän keskellä olevalle ristikolle. Aikalailla kääntelyä, mutta loppujen lopuksi ei ollenkaan tiukkoja kurveja ja tosi hyvin aikaa kääntää ja ohjata seuraavalle estelle, kun välimatkat oli niin pitkiä. Ja mahtui tekemään lenkkejäkin välissä, jos tuntui että ei meinaa muuten päästä esteelle. Tästä radasta Juuli ja Nappi hyppivät aluksi verryttelynä paria estettä yksittäisenä, jonka jälkeen oli pienen tauon paikka.

Tauon jälkeen aloitettiin hyppääminen ratana, laukassa ja ravissa. Olihan se järkyttävän näköistä räpellystä ja pilotti tuntui aina unohtavan, että Nappi ei osaa itse mennä seuraavalle esteelle vaan se täytyy peräti ohjata sinne, mutta parin kokeilun jälkeen homma lähti sujumaan. Nappi oli ihan intona ja loikki pupuloikkia korvat tanassa :D Tuo minirata hypättiin ehkä pari-kolme kertaa kokonaisuudessaan, jonka jälkeen lopetettiin hyppääminen siedettävän hyvin onnistuneeseen suoritukseen. Mutta jostainhan se on aloitettava :) Nappi ei ihmeemmin tänään hengästynyt tai hionnut, saatika väsynyt. Kevyt treeni siis.

»10 Such a wonderful life

Tänään Juuli ja Nappi menivät kentällä pitkästä aikaa. Napista huomaa selvästi, että kentällä vääntäminen tylsistyttää ja ärsyttää sitä liikaa tehtynä, joten olemme pitäneet nyt siitä vähän taukoa. Maastoilu tuntuu pitävän sen mielen virkeänä, jonka jälkeen se jaksaa taas myös tylsiä kenttähommia. Niin oli nytkin - se tosiaankin teki parhaansa eikä ollut ollenkaan protestointituulella! Pahoittelen postauksen kuvanlaatua; kuten huomaa, niin kuvat on napattu suoraan videoista.

Alkulämmittelyn aikana raahasin kentälle hieman estekalustoa ja Napin ja Juulin työskentely alkoikin ravipuomeilla. Niitä Napin kanssa on menty tosi vähän, joten tämä toimi hyvänä harjoituksena. Idean se kuitekin muisti heti ja ravaili menemään korvat hörössä, venyttäen hienosti askeliaan :) Hevosen keskittyminen ja ravi parani huomattavasti parin toiston jälkeen, sillä se jaksoi ensimmäistä kertaa aikoihin keskittyä ravaamaan siistimmin kaahailemisen sijaan. Ainoana ongelmana alussa oli se, että Nappi ei meinannut millään haluta ravata puomeja suoraan vaan meinasi aina parin puomin jälkeen väistää niitä sivuun. Liekö vika kuskin ohjauksessa vai hevosen karvaisten korvien välissä, mutta ongelmaa ratkottiin laittamalla estetolpat ensimmäisen ja viimeisen puomin kohdalle, sille puolelle jolta väistäminen aina tapahtui. Se ratkaisikin asian tällä kertaa.

Ravipuomien ja muun ravityöskentelyn jälkeen siirsin puomit laukkaväleille. Laukkapuomeja ei Napin kanssa olla koskaan meillä menty, joten jännitti vähän että osaako se nostella koipiaan sen verran ettei lennä nurin puomeihin. Vasen laukka nousi taas ihan hyvin ja puomitkin sujuivat loistavasti, kertaakaan ei edes kolahtanut! Nappi venytti askelta tosi hienosti ja laukkaan alkoi löytyä hetkittäin jo parempaa rytmiäkin. Napinkin mielestä näytti olevan hauskaa oppia uusia asioita ja kokeilla ihan uusia juttuja, sen verran innoissaan neiti oli :)

Oikeaa laukka yritettiin myös kovasti, mutta Nappi meinasi taas kuumahtaa joten se meni sitten lähinnä ravikaahailuksi. Kerran nousi puhdas oikea laukka, jota saatiin ylläpidettyä puoli kierrosta. Tämä lienee lähes ennätys, oikea laukka kun meinaa olla Napille tosi vaikea. Se nostaa lähes aina joko vasemman tai menee jonkinlaista ristilaukkaräpellystä. Edistystä siis kuitenkin tämäkin, josko sitä puhdasta oikeaa laukkaa saataisiin pian kokonainen kierroskin. Nappi on tiistaina mukana koulutunnilla, joten saapa nähdä että löytyykö laukka siellä. Tunneilla sitä tosin on aikaisemmin saatu yleensä vain muutama askel kerrallaan.

Lopuksi Juuli hyppäsi Napilla vielä esteen ensin ravissa. Tai siis aluksi yritti hypätä, sillä ensimmäistä kertaa Nappi kieltäytyi hyppäämästä ja teki täydellisen stopin juuri ennen estettä. Kukkakuvioinen portti oli sille ilmeisesti liikaa, mutta toisella kerralla siitäkin selvittiin. Toinen, pieni este hypättiin laukassa. Laukassa Napilla on hypätty meillä (ja edellisillä omistajilla) tosi vähän, eli homma ei vielä ihan ole hallussa. Ravissa se menee pieniä, helppoja ratojakin, mutta laukassa taidot eivät kyllä vielä riitä kuin yksittäisiin esteisiin. Kuvasta näkee hyvin, miten hassulla tyylillä se hyppää, mutta tätäkin on nyt tarkoitus alkaa treenaamaan enemmän. Kaikinpuolin siis kuulema tosi kiva ratsastuskerta ja Nappi esitteli kyllä taas ihan parhaita puolia itsestään. Nämä saavutukset eivät tietenkään kuulosta isoilta, mutta meille todellakin ovat niitä! Mulle jäi tunnin hommaksi vaan esteiden rakentaminen, kuvaaminen ja "ai miten hienosti!"-lauseen toisteleminen, mutta ihan hyvä näinkin :) Josko huomenna kiipeäisin itsekin hevosen selkään pitkästä aikaa!

»9 Hienona

Nappi oli eilen niiiiin hieno! Lähdettiin maastoon ja heti pihatiellä se alkoi kulkemaan reippaasti, kaula kaarella ja hyvin kuulolla normaalin laahustamisen tai pää taivaassa tepsuttelemisen sijaan. Tätä wannabe-kouluratsun roolia se jaksoi ylläpitää lähes koko lenkin ajan eikä edes ravissa pää noussut taivaisiin. Voi kunpa se joskus kentälläkin jaksaisi näyttää noita parhaita puolia itsestään! Laukatkin sujuivat eilen oikein mallikkaasti; reippaasti, mutta täysin hallinnass.

Yritin ottaa Juulista ja Napista paljon kuvia, mutta ilma osoittautui omalle peruskameralleni liian haastavaksi eikä minulla ollut kunnon kameraa mukana. Ilma oli hassun harmaa enkä millään asetuksella saanut siistejä kuvia, joten hieno Nappi jäi jälleen kerran ikuistamatta. Sen sijaan saimme muutamia pikselimössöisiä otoksia :))

Olen nyt tässä parin päivän ajan etsinyt Napille uusia suojia, sillä nuo entiset suojat ovat jo tosiaan parhaat päivänsä nähneet.. Meillä oli ihan mahtavat pinkit jännesuojat, mutta ne menivät rikki talvella kun hyppäsimme Napin kanssa lumipenkkaan karkuun isoa pahaa linja-autoa. Nappi talloi niistä siellä tarran irti, eikä sitä saa oikein korjattuakaan. Tekisi melkein mieli tilata uudet vastaavat, mutta en jaksa odottaa niiden saapumista. Kävinkin tänään hevostarvikeliikkeessä etsimässä suojia, mutta sielläkään ei ollut mitään mitä etsin. Täytynee siis jatkaa etsiskelyä.

»8 Kiukkupäivä

Eilen meillä tuli tallille aikamoinen kiire, sillä kengittäjä lupasi tulla käymään heti kuuden jälkeen. Kiirehdin koulusta kotiin hakemaan autoa ja ajelimme vesisateessa tallille. Myöhästyimme hieman, sillä kengittäjä olikin jo ehtinyt paikalle ja oli meitä odottamassa. Normaalisti jokaista kengittäjää saa odotella helposti tunnin tai parikin sovitusta ajasta, mutta tällä kertaa kun me olimme myöhässä niin kengittäjä olikin ajoissa :D

Haimme Napin pikavauhtia vuoltavaksi ja voi että se oli huonolla tuulella! Kamala hapannaama ja kiukkuili kokoajan omiaan. Normaalisti Nappi on helppo kengittää ja vuolla; se vain kokeilee joka kerta samat temput ja lopettaa, kun toteaa etteivät ne sillä(kään) kertaa toimi. Näihin temppuihin kuuluvat muunmuassa jalan pois vetämisen yrittäminen sekä "voiko kengittäjään nojata"-testi. Tämän jälkeen se tyytyy "kiukkuilemaan suullaan"; pureskelee ilmaa ja vääntelee harmistuneena suutaan ja kieltään. Tätä se tekee joka kerta, kun jokin asia ottaa päähän - takuuvarma merkki siitä että sitä ärsyttää ja lujaa.

Tänään ei tuo suun vääntely riittänyt, vaan etenkin takajalkojen kanssa neiti yritti temppuja tavallista enemmän ja huitoi kiukkuisesti hännällään sekä heilui ja huojui edestakaisin. Nappi yritti myös pariin otteeseen näykätä, kun menin rapsuttelemaan ja rauhoittelemaan sitä. Toki sekä kengittäjä että minä pistimme kiukkupussin ruotuun ja loppuajan se sitten seisoi korvat luimussa väännellen suutaan ja muljautellen silmiään. Ilmeisesti siis kiima tulossa, sillä harvoin Napilla on tapana käyttäytyä noin. Vuolu sujui kuitenkin nopeasti eikä Nappi ollut mitenkään oikeasti hankala - vain hankalampi kuin mitä se yleensä on. Nyt kaviot ovat siis taas mallissaan ja hyvä niin :)

Kello oli vasta 19, mutta emme kuitenkaan enää viitsineet lähteä sateeseen ratsastamaan. Lisäksi minulle iski pari päivää sitten perus-syysflunssa, joten ajattelin olla sairastuttamatta itseäni enää yhtään enempää. Sen sijaan kokeilimme kotoa löytämäämme, ylimääräistä lampaantaljaa satulan alle. Se oli sinne oikein hyvä ja korjasi satulan hienoista epäsopivuutta todella hyvin. Napin selkä on vähän hassun mallinen, joten moni satula on sille epäsopiva jollakin tapaa. Useimmiten satula on liian kapea ja leveämmissä malleissa taas ei ole tarpeeksi korkeaa tai tarpeeksi pitkää säkätilaa. Joskus ne myös valuvat taakse. Myös kaarevuus on ongelma, sillä Napin selkä on suhteellisen suora.Tämä nykyinen Horse Saver on sopiva muuten, mutta se on rungoltaan juurikin hieman liian kaareva. Talja satulan alla nosti satulaa edestä juuri sen pari senttiä, mitä se kaipasikin. Kuvassa talja on vielä hitusen leikkausvaiheessa. Loppujen lopuksi siitä tuli kutakuinkin romaanin muotoinen :) Saa nähdä onko se toimiva viritys myös käytössä. Ainakin hevosen seisoessa paikallaan ja ratsastajan istuessa selässä se vaikutti oikein hyvältä eikä tehnyt satulasta liian ahdasta. En haluaisi joutua taas satuloita sovittelemaan ja ostelemaan, saatika sitten siirtyä kokonaan pelkkään rungottomaan, joten toivottavasti tämä toimii! :)

»7 Karavaani

Tänään otimme tallille mukaan pienen, söpön sylikoiramme Artun (84cm/62kg) ja raahasimme otuksen myös maastoon mukaan. Laiskana ihmisenä en jaksanut lenkittää sitä erikseen, joten totesin että koska joudun kuitenkin kävelemään maastolenkin Juulin ja Napin seurana, niin koira on aivan sama ottaa mukaan. Arttu kasvoi paikassa jossa on hevosia ja Nappi on nähnyt koiria ennenkin, joten ongelmia ei ollut. Tällainen karavaani tuntui vaan hymyilyttävän kovasti vastaantulevia autoilijoita :)

Tästä päivästä ei oikeastaan ole paljoa kerrottavaa. Kävimme noin tunnin lenkin suhteellisen kevyesti ja Juuli otti Napilla yhden reippaan laukkapätkän. Nappi oli vastoin tapojaan ihan laittoman laiska ja vaati jatkuvasti "eteenpäin potkimista". Lopulta Juuli joutui katkaisemaan jostain puskasta oksan itselleen raipaksi, koska Nappi vaikutti lähinnä pystyynkuolleelta ja keskittyi roikuttelemaan alahuultaan välittämättä pohkeista tuon taivaallista :D Pieni napautus taikaoksalla sai siihen vihdoin hieman liikettä. Täytyykin muistaa ensi kerralla ottaa kaiken varalta raippa mukaan! Soittelin myös kengittäjälle, ja hän lupaili tulla huomenna mikäli vaan suinkin ehtii. Toivottavasti tulee, sillä kaviot olisi ihan kiva saada kuntoon mahdollisimman nopeasti :) Tämän illan aion viettää selaillen hevostalli.netin myyntipalstoja, josko saisin kaikki tarvittavat tavarat käytettyinä.

»6 Hyppypyppy homppupomppu koikkaloikkanen

Perjantaina reippailimme jälleen muutamien pienien maastoesteiden muodossa, sillä loppusyksystä täytyy ottaa koko ilo irti! Kentällä kiertäminen on ihan tylsää ja talvikin tulee pian; silloin emme arki-iltaisin ehdi maastoilemaan ollenkaan ennen pimeän tuloa. Talvella riesana ovat myös kylmyys, tilsat ja ainainen liukkaus, joten maastoesteitä tuskin silloin ihmemmin tulee hypättyä. Hassua muutenkin, miten olemme taas innostuneet maastoilusta! Koko viime syksyn tahkosimme kentällä, koska uudella tallilla oli niin hienoa päästä esimmäistä kertaa oman hevosen kanssa kentälle! Nyt siihenkin on alkanut kyllästyä, ja maastoilu houkuttelee paljon enemmän.

Sain ajokortin maanantaina, joten ajelin ihan itse tallille siskoni Juulin toimiessa apukuskina. Nappi löytyi laitumelta ahtamasta ruohoa kitusiinsa ja antoi kiinnikin oikein nätisti. Takapuolessa oli pieni haava, ilmeisesti samalla laitumella oleva vanhempi hevosrouva oli Nappia hieman ojentanut. Napilla kun on tapana tahallaan tunkea sen läheisyyteen ja tulla härnäämään, vaikka se tietää että saa kyytiä. Ilmeisesti Namppe kuitenkin aina luottaa siihen, että on tositilanteessa nopeampi kuin sitä seitsemän vuotta vanhempi tammamamma. Toisin kuitenkin lienee käynyt ja siitä todisteena oli pieni naarmu takalistossa :D Siihen taiteilimme haavaspraylla oikein tyylikkään pienen sydämen.

Totesimme myös, että Napin etukaviot alkavat olla aivan liian pitkät. Takakaviot ovat oikein hyvät, mutta sen etukavioilla on tapana kasvaa tosi nopeasti liian pitkiksi ja lapiomaisiksi. Niin on nytkin käynyt parissa viikossa; koko kesänä sitä ei tarvinnut vuolla, sillä ratsastimme lähes päivittäin hiekkateillä, joilla kaviot kuluivat. Nyt emme ole kolmeen viikkoon pahemmin ratsastelleet etenkään maastossa, joten kaviot kaipaavat kyllä jälleen reipasta lyhennystä. Totesin kuitenkin, etteivät ne liikkumista haittaa joten uskalsimme lähteä maastoon. Soitan kengittäjälle heti huomenna sunnuntaina, josko hän voisi tulla alkuviikosta näyttämään kavioille vähän pihtejä ja raspia.

Suuntasimme jälleen samalle estepolulle kuin viimeksikin, tosin tänään kävimme myös sillä polulla jonne viimeksi emme päässeet koiranulkoiluttajien vuoksi :D Kuten kuvista huomaa, esteet eivät todellakaan ole päätä huimaavia! Aivan riittäviä kuitenkin Napille ja siskolleni, sillä molemmat ovat aika kokemattomia hyppääjiä. Yhdessä noilla esteillä on turvallista harjoitella, sillä pohja on hyvä, reitillä ei ole isoja mutkia tai hankalia paikkoja muutenkaan, sekä esteiden koko on molemmille osapuolille aivan passeli ainakin toistaiseksi. Kentällä Nappi heittäytyy ajoittain hankalaksi, joten siinäkin mielessä hyppään itsekin mieluummin maastossa (silloin kun uskallan!). Nappi meni oikein hienosti, mutta tapansa mukaan oli tosi reipas. Juulilla on vain tapana pidätellä sitä jopa vähän liikaakin, joten yhdelle esteelle tuli jonkinlainen kiellontapainen, kun Nappi ilmeisesti totesi että eihän tällainen mummovauhti käy ollenkaan päinsä :D Olisimme laittaneet esteille Applemouth-pessoan kolmipalana, sillä sen kanssa Nappi pelaa maastossa paremmin kuin tavallisella kolmipalalla. Nykyisiin suitsiin pessoa ei kuitenkaan käy, koska poskiremmeissä ei ole enää lyhentämisvaraa, mitä pessoa vaatii. Pitääkin ensikerraksi kiinnittää pessoa entisiin suitsiin, joiden poskiremmit ovat lyhyemmät.

Nappi kaipailisi myös joitakin uusia varusteita. Tai en ole varma, onko tämä suuri tarve lähinnä omistajien päässä :D Mutta ainakin uudet suojat etujalkoihin olisivat todella tarpeessa, sillä entiset jännesuojat hajosivat ja toiset suojat ovat jo parhaat päivänsä nähneet! Myös uusi satulahuopa ja lampaankarvainen satulanalusta/romaani olisivat tosi jees, mutta saa nyt nähdä mihin tämä opiskelijabudjetti venyy :D Onneksi sain tällä viikolla töitä, joten jotain hieman ei-niin-tarpeellistakin pystyy sitten ostamaan. Huomenna on tarkoitus taas ajella siskon kanssa tallille, saa nähdä millaiselle maastolenkille sitten eksymme ja milloin saamme kengittäjän käymään.

»5 Maastoilua

Olin kirjoittanut pitkän tekstin parin päivän talleiluista ja olevinaan julkaisinkin sen. Nyt huomasin, että se olikin tallentunut vain luonnoksiin - ja tietenkin kaikki teksti oli kadonnut.. Vain otsikko oli jäljellä. En nyt jaksa kirjoittaa kyseistä tekstiä uudelleen, sillä emme ole tehneet mitään maailmaa mullistavaa.

Taas yksi kiireviikko! Kirjallisesta kokeesta selvisin toisella yrittämällä, inssi ei mennyt läpi ensimmäisellä. Siksi pari iltaa onkin mennyt ajellessa lisätunteja ja huomenna on uusi yritys. Tällä kertaa olis tarkoitus se korttikin saada, niin pääsisin ajelemaan tallimatkoja itsekin. Huomista (kauhulla) odotellessa..
Kävin viikolla vain kaksi kertaa tallilla. Toisella kerralla tarkoitus oli lähteä maastoon, mutta alkoi sataa sen verran rankasti etten mukavuudenhaluisena ihmisenä viitsinyt lähteä hankkimaan itselleni flunssaa. Tänään sää oli onneksi sen verran kiva, että päästiin vihdoinkin sinne lenkille!

Hommahan alkoi sillä, että pyydystettiin Nappi laitumelta. Se antoi ensin kiinni ihan nätisti, mutta just kun oltiin saamassa päitsiä päähän niin se päätti lähteä vetämään täyttä laukkaa karkuun. Neiti yrittikin juoksuttaa meitä sitten ympäri laidunta varmaan kymmenisen minuuttia, ilmeisesti jonkinlaisena kostona siitä ettei se ollut saanut liikuntaa ja huomiota muutamaan päivään :D En voi sietää hevosia, jotka juoksevat ihmisiä karkuun ihan vaan huvin vuoksi, joten käskin sitä juoksemaan meitä karkuun heilutellen riimua ja maiskutellen. Sitä peliä Nappi ei kauaa jaksa pelata, sillä eihän karkuun juokseminen ole hauskaa enää silloin, kun se ei tapahdu omasta tahdosta. Pian se sitten nöyrtyikin ja jäi seistä tököttämään kera kiukkuisen ilmeen. Jalkakin näytti olevan ihan ok, sillä sellaisia laukkaspurtteja se veteli että ei näyttänyt paljoa vaivaavan. Toivottavasti ainakin viereisellä kentällä ratsastaneilla tallilaisilla oli hauskaa :D

Mulla ei ollut ratsastusfiilistä, joten tänään olikin siskon vuoro ratsastaa. Lähdettiin tuttua reittiä metsäpolkuja pitkin ja satuttiinpa siinä samalla löytämään uusi polku, jolle oli rakennettu pieniä esteitä. Siellä ei olla kertaakaan käyty ennen, joten tutkittiin se ensin käynnissä. Täytyy kyllä myöntää, että olin onnellinen etten ollut itse selässä! Olisin niiiiin kovasti halunnut hypätä sen radan, mutta kärsin jonkinasteisesta estekammosta. Onneksi sain siskon suostuteltua hyppäämään ne kymmenisen estettä, jota siellä oli. Napilla ei olla aikoihin hypätty, joten sehän innostui hommasta toden teolla! Oli kuulema saanut pidätellä ihan kunnolla vaikka ravissa hyppäsivätkin, johtuen siitä että kokemattomalla kuskilla laukassa hyppääminen Napin kanssa ei ehkä sujuisi niin hyvin, kuin sen pitäisi. Muuten meni hienosti ja Nappi loikki oikein mallikkaasti. Minä "valmentajana" olin tyytyväinen :D !

Olisimme käyneet hyppäämässä vielä toisenkin pikkuesteradan, mutta siellä oli lenkillä ihmisiä koirineen. He sattuivat menemään juuri kyseisen estepolun reunaa, joten katsoimme parhaaksi jättää esteiden hyppäämisen väliin. Nappi olisi kuitenkin painellut menemään ja lytännyt pikkupiskit mennessään. Siispä suuntasimme takaisin tallille. Nappi pääsi ratsastuksen jälkeen vielä hetkeksi ulkoilemaan ja jalkakin oli oikein hyvässä kuosissa. Laitoin siihen kuitenkin taas varalta erinäisiä mömmöjä erilaisista purkeista ennaltaehkäisemään ja hoitamaan vaivoja. Toivottavasti nyt saan sen ajokortin, että saan raahattua ruhoni tallille useammin!

»4 Huoleton on hevoseton..

En ole käynyt tallilla melkein viikkoon omien kiireideni vuoksi. Harmittaa kyllä, mutta tällä viikolla on tuntunut olevan niin paljon hommaa etten vain ole ehtinyt tallille! Viimeiset ajotunnit ovat vieneet aikaa, kouluhommia on ollut ihan tarpeeksi ja on pitänyt lukea ajokortin kirjallista koetta varten (nimim. vaaraksi liikenteelle). Näiden lisäksi täytin keskiviikkona vihdoin 18, joten eilinen iltakin meni tietysti sitä juhlistaessa. Tänään päivällä kampesin itseni kuitenkin reippaasti tallille kuten kunnon hevosenomistajan kuuluu! :D

Tallilla totesin taas, että Napin jalassa on jotain häikkää. Se on välillä ollut jo ihan ok, sitten se alkaa taas oireilemaan. Nyt Nappi on ollut liikuttamatta viikon ja silti jalassa/kaviossa oli lämpöä. Tänään vaiva tuntui olevan eri kohdassa kuin ennen, joten en ole varma onko kyse kahdesta eri vaivasta (toinen mennyt ohi, nyt tullut tämä) vai onko nykyinen ongelma seurausta edellisestä kolhusta. Jalka ei ole oikestaan lainkaan turvonnut, hevonen ei onnu eikä jalka ole kipeä. Se vain oli lämpimämpi kuin sen kuuluisi olla. Liikutus jäi siis tältä päivältä jälleen pois, katson huomenna mikä on tilanne. Käytiin järvessä vähän viilentelemässä jalkaa ja laitoin aimo annoksen arnikageeliä. Jos tämä ei nyt ala menemään pian ohi, niin sitten pitänee vain yksinkertaisesti kutsua eläinlääkäri vilkaisemaan. Silloin tällöinhän näitä jalkavaivoja on melkein hevosella kuin hevosella ja ne menevät ohi ihan "kotihoidolla", ei vain ole ollenkaan Napin tapaista oireilla näin pitkään. Ennen on ollut vain pieniä kolhuja ja turvotuksia, jotka ovat menneet parissa päivässä.

Lopuksi otettiin vielä vähän "kuinka kävellään talutettaessa"-harjoituksia. Napilla oli reilusti virtaa liikuttamattomuuden takia, joten se ei olisi millään malttanut seisoa paikallaan tai kävellä taluttajan perässä vaan olisi mielellään ryysinyt sinne sun tänne. Pihatiellä siis otettiin vaan yksinkertaisesti taluttelua ja pysähtelyjä. Aluksi Nappi olisi joka pysähdyksen aikana halunnut kävellä liikaa ohitseni, mutta muisti sitten ettei se ole sallittua. Saatiin muutama ihan kiva yhteiskuvakin meistä, kunhan Nappi ensin malttoi seistä aloillaan :)

Nyt vaan sopii toivoa sormet ja varpaat ristissä, että tuo jalkahomma olisi huomenna parempi!

»3 Kolmen päivän postaukset

Kiireiltäni en ole ehtinyt kirjoitella blogia ollenkaan, joten ajattelin nyt sitten tehdä postauksen kolmesta päivästä, jolloin Nappi on tehnyt muutakin kuin mätöstänyt laitumella :)

Keskiviikko 18.8 Napin jalka oli taas hitusen turvonnut. En tiedä mikä ihme siinä on! Tuo vaiva alunperinkin tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta enkä keksi siihen mitään syytä. Tamma ei kuitenkaan tänäänkään enää ontunut, kun sisko juoksutti sitä riimussa kentällä edestakaisin. Päätettiin siksi liikuttaa kevyesti ja katsoa mitä jalka sanoo, josko turvotus vaikka laskisi liikkuessa. Se niistä maastoesteistä sitten! Tänään mentiin kuitenkin hackamoreilla pitkästä aikaa. Menisin hackamoreilla tai kuolaimettomilla mieluiten useamminkin, mutta esimerkiksi maastossa ne eivät Napin kanssa ole paras vaihtoehto. Tuntuu, että puolet kontrollista katoaa, kun se huomaa että suussa ei olekaan yhtään mitään. Siksipä hackamoreilla mennäänkin vain aidatulla kentällä. Tänään siskoni meni Napilla ihan huvin vuoksi vähän aikaa kaikenlaisia käynti-ravijuttuja, ilman sen kummempaa päämäärää. Nappi meni ihan hyvin eikä ollut edes toivottoman reipas. Liikutuksen jälkeen jalka oli ihan samanlainen kuin ennen liikutustakin, joten laitoin siihen linimenttiä. Jospa se siitä paranisi.

Torstai 19.8 Tänään en itse jaksanut tulla tallille ollenkaan, koska lupasin Napin illan koulutunnille. Tallillamme käy kerran viikossa ratsastuksenopettaja pitämässä estetunnin ja koulutunnin tai sitten kaksi koulutuntia, joten Nappikin on joskus päässyt sitten niille juoksemaan. Olen joskus itsekin niille sen kanssa osallistunut, mutta täytynee myöntää että opiskelijabudjetillani en hirveän usein tunneille viitsi mennä :D Tänäänkin Napilla siis oli joku vieras ratsastaja. Koska en ollut itse katsomassa tuntia, en tiedä tarkalleen kuinka se oli mennyt. Kuulin kuitenkin huhuja, että Napilla oli jopa tarvittu raippaa. Se on harvinaista se! Vauhdin takia sitä tarvitaan oikeasti todella harvoin, yleensä olen käyttänyt sitä vain väistöissä tai silloin, kuin Nappi ei meinaa taipua oikeaan kierrokseen kunnolla.
Napin tallikirjaan ratsastaja oli kirjoittanut, että alussa Napilla tosiaan oli vähän hösellystä, joka oli sitten vähentynyt volteilla ja muilla kuvioilla. Vasen laukka oli ollut ihan ok, oikeaa oli jälleen kerran saatu vain sen parin askeleen verran. Se on Napille hankala juttu, ja yleensä oikeaan kierrokseenkin nousee vain vasen laukka. Suurin ihmetys minulle oli se, että väistöt olivat kuulema onnistuneet hyvin. Niiden kanssa saa joskus oikeasti tehdä töitä, etenkin toiseen suuntaan. Ilmeisesti tunti oli laukkaongelmista huolimatta mennyt ihan hyvin eikä jalassakaan ollut mitään vikaa :)

Sunnuntai 22.8 Tänään olin pitkästä aikaa itse tallilla ja Napin jalassakaan ei ollut enää edes sitä turvotusta. Oli kovin sateinen päivä, mutta totesimme kuitenkin että hevonen on pakko liikuttaa. Ei kun siis varusteet päälle ja maastoon. Nappi inhoaa sadetta, joten sen ilme oli näkemisen arvoinen! Pää roikkui polvissa asti ja hevonen näytti anelevan armoa; "eikö voitais vaan mennä takaisin kotiin" :D Pitkää lenkkiä ei jaksettukaan käydä kun sateli sen verran, mutta otettiin kuitenkin pitkä ravipätkä ja yks laukkakin halki kuralätäköiden. Napillakin sade unohtui viimeistään siinä vaiheessa, kun se sai tallilla iltaheinät eteensä. Ratsastaja sen sijaan lupaa itselleen varustautua ensi kerralla vähän asiallisemmalla sadevaatetuksella :D