Perjantaina reippailimme jälleen muutamien pienien maastoesteiden muodossa, sillä loppusyksystä täytyy ottaa koko ilo irti! Kentällä kiertäminen on ihan tylsää ja talvikin tulee pian; silloin emme arki-iltaisin ehdi maastoilemaan ollenkaan ennen pimeän tuloa. Talvella riesana ovat myös kylmyys, tilsat ja ainainen liukkaus, joten maastoesteitä tuskin silloin ihmemmin tulee hypättyä. Hassua muutenkin, miten olemme taas innostuneet maastoilusta! Koko viime syksyn tahkosimme kentällä, koska uudella tallilla oli niin hienoa päästä esimmäistä kertaa oman hevosen kanssa kentälle! Nyt siihenkin on alkanut kyllästyä, ja maastoilu houkuttelee paljon enemmän.
Sain ajokortin maanantaina, joten ajelin ihan itse tallille siskoni Juulin toimiessa apukuskina. Nappi löytyi laitumelta ahtamasta ruohoa kitusiinsa ja antoi kiinnikin oikein nätisti. Takapuolessa oli pieni haava, ilmeisesti samalla laitumella oleva vanhempi hevosrouva oli Nappia hieman ojentanut. Napilla kun on tapana tahallaan tunkea sen läheisyyteen ja tulla härnäämään, vaikka se tietää että saa kyytiä. Ilmeisesti Namppe kuitenkin aina luottaa siihen, että on tositilanteessa nopeampi kuin sitä seitsemän vuotta vanhempi tammamamma. Toisin kuitenkin lienee käynyt ja siitä todisteena oli pieni naarmu takalistossa :D Siihen taiteilimme haavaspraylla oikein tyylikkään pienen sydämen.
Totesimme myös, että Napin etukaviot alkavat olla aivan liian pitkät. Takakaviot ovat oikein hyvät, mutta sen etukavioilla on tapana kasvaa tosi nopeasti liian pitkiksi ja lapiomaisiksi. Niin on nytkin käynyt parissa viikossa; koko kesänä sitä ei tarvinnut vuolla, sillä ratsastimme lähes päivittäin hiekkateillä, joilla kaviot kuluivat. Nyt emme ole kolmeen viikkoon pahemmin ratsastelleet etenkään maastossa, joten kaviot kaipaavat kyllä jälleen reipasta lyhennystä. Totesin kuitenkin, etteivät ne liikkumista haittaa joten uskalsimme lähteä maastoon. Soitan kengittäjälle heti huomenna sunnuntaina, josko hän voisi tulla alkuviikosta näyttämään kavioille vähän pihtejä ja raspia.
Suuntasimme jälleen samalle estepolulle kuin viimeksikin, tosin tänään kävimme myös sillä polulla jonne viimeksi emme päässeet koiranulkoiluttajien vuoksi :D Kuten kuvista huomaa, esteet eivät todellakaan ole päätä huimaavia! Aivan riittäviä kuitenkin Napille ja siskolleni, sillä molemmat ovat aika kokemattomia hyppääjiä. Yhdessä noilla esteillä on turvallista harjoitella, sillä pohja on hyvä, reitillä ei ole isoja mutkia tai hankalia paikkoja muutenkaan, sekä esteiden koko on molemmille osapuolille aivan passeli ainakin toistaiseksi. Kentällä Nappi heittäytyy ajoittain hankalaksi, joten siinäkin mielessä hyppään itsekin mieluummin maastossa (silloin kun uskallan!). Nappi meni oikein hienosti, mutta tapansa mukaan oli tosi reipas. Juulilla on vain tapana pidätellä sitä jopa vähän liikaakin, joten yhdelle esteelle tuli jonkinlainen kiellontapainen, kun Nappi ilmeisesti totesi että eihän tällainen mummovauhti käy ollenkaan päinsä :D Olisimme laittaneet esteille Applemouth-pessoan kolmipalana, sillä sen kanssa Nappi pelaa maastossa paremmin kuin tavallisella kolmipalalla. Nykyisiin suitsiin pessoa ei kuitenkaan käy, koska poskiremmeissä ei ole enää lyhentämisvaraa, mitä pessoa vaatii. Pitääkin ensikerraksi kiinnittää pessoa entisiin suitsiin, joiden poskiremmit ovat lyhyemmät.
Nappi kaipailisi myös joitakin uusia varusteita. Tai en ole varma, onko tämä suuri tarve lähinnä omistajien päässä :D Mutta ainakin uudet suojat etujalkoihin olisivat todella tarpeessa, sillä entiset jännesuojat hajosivat ja toiset suojat ovat jo parhaat päivänsä nähneet! Myös uusi satulahuopa ja lampaankarvainen satulanalusta/romaani olisivat tosi jees, mutta saa nyt nähdä mihin tämä opiskelijabudjetti venyy :D Onneksi sain tällä viikolla töitä, joten jotain hieman ei-niin-tarpeellistakin pystyy sitten ostamaan. Huomenna on tarkoitus taas ajella siskon kanssa tallille, saa nähdä millaiselle maastolenkille sitten eksymme ja milloin saamme kengittäjän käymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti