Olin kirjoittanut pitkän tekstin parin päivän talleiluista ja olevinaan julkaisinkin sen. Nyt huomasin, että se olikin tallentunut vain luonnoksiin - ja tietenkin kaikki teksti oli kadonnut.. Vain otsikko oli jäljellä. En nyt jaksa kirjoittaa kyseistä tekstiä uudelleen, sillä emme ole tehneet mitään maailmaa mullistavaa.
Taas yksi kiireviikko! Kirjallisesta kokeesta selvisin toisella yrittämällä, inssi ei mennyt läpi ensimmäisellä. Siksi pari iltaa onkin mennyt ajellessa lisätunteja ja huomenna on uusi yritys. Tällä kertaa olis tarkoitus se korttikin saada, niin pääsisin ajelemaan tallimatkoja itsekin. Huomista (kauhulla) odotellessa..
Kävin viikolla vain kaksi kertaa tallilla. Toisella kerralla tarkoitus oli lähteä maastoon, mutta alkoi sataa sen verran rankasti etten mukavuudenhaluisena ihmisenä viitsinyt lähteä hankkimaan itselleni flunssaa. Tänään sää oli onneksi sen verran kiva, että päästiin vihdoinkin sinne lenkille!
Hommahan alkoi sillä, että pyydystettiin Nappi laitumelta. Se antoi ensin kiinni ihan nätisti, mutta just kun oltiin saamassa päitsiä päähän niin se päätti lähteä vetämään täyttä laukkaa karkuun. Neiti yrittikin juoksuttaa meitä sitten ympäri laidunta varmaan kymmenisen minuuttia, ilmeisesti jonkinlaisena kostona siitä ettei se ollut saanut liikuntaa ja huomiota muutamaan päivään :D En voi sietää hevosia, jotka juoksevat ihmisiä karkuun ihan vaan huvin vuoksi, joten käskin sitä juoksemaan meitä karkuun heilutellen riimua ja maiskutellen. Sitä peliä Nappi ei kauaa jaksa pelata, sillä eihän karkuun juokseminen ole hauskaa enää silloin, kun se ei tapahdu omasta tahdosta. Pian se sitten nöyrtyikin ja jäi seistä tököttämään kera kiukkuisen ilmeen. Jalkakin näytti olevan ihan ok, sillä sellaisia laukkaspurtteja se veteli että ei näyttänyt paljoa vaivaavan. Toivottavasti ainakin viereisellä kentällä ratsastaneilla tallilaisilla oli hauskaa :D
Mulla ei ollut ratsastusfiilistä, joten tänään olikin siskon vuoro ratsastaa. Lähdettiin tuttua reittiä metsäpolkuja pitkin ja satuttiinpa siinä samalla löytämään uusi polku, jolle oli rakennettu pieniä esteitä. Siellä ei olla kertaakaan käyty ennen, joten tutkittiin se ensin käynnissä. Täytyy kyllä myöntää, että olin onnellinen etten ollut itse selässä! Olisin niiiiin kovasti halunnut hypätä sen radan, mutta kärsin jonkinasteisesta estekammosta. Onneksi sain siskon suostuteltua hyppäämään ne kymmenisen estettä, jota siellä oli. Napilla ei olla aikoihin hypätty, joten sehän innostui hommasta toden teolla! Oli kuulema saanut pidätellä ihan kunnolla vaikka ravissa hyppäsivätkin, johtuen siitä että kokemattomalla kuskilla laukassa hyppääminen Napin kanssa ei ehkä sujuisi niin hyvin, kuin sen pitäisi. Muuten meni hienosti ja Nappi loikki oikein mallikkaasti. Minä "valmentajana" olin tyytyväinen :D !
Olisimme käyneet hyppäämässä vielä toisenkin pikkuesteradan, mutta siellä oli lenkillä ihmisiä koirineen. He sattuivat menemään juuri kyseisen estepolun reunaa, joten katsoimme parhaaksi jättää esteiden hyppäämisen väliin. Nappi olisi kuitenkin painellut menemään ja lytännyt pikkupiskit mennessään. Siispä suuntasimme takaisin tallille. Nappi pääsi ratsastuksen jälkeen vielä hetkeksi ulkoilemaan ja jalkakin oli oikein hyvässä kuosissa. Laitoin siihen kuitenkin taas varalta erinäisiä mömmöjä erilaisista purkeista ennaltaehkäisemään ja hoitamaan vaivoja. Toivottavasti nyt saan sen ajokortin, että saan raahattua ruhoni tallille useammin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti