Tophill’s
Action
”Nappi,
Namppe, Nakki”
Rotu: Lämminverinen ravihevonen, amerikkalainen
Sukupuoli: Tamma
Syntynyt: 20.5.1998, Suomi
Väri ja merkit: Punaruunikko, kuonopiirto, tähdenaihe, oej kanta
valkea, valkea täplä eturuunulla ja kirjokavio
Säkäkorkeus: n. 157cm
Omistaja: Jenna & Juuli R.
Isä: Regal
Windswept
Emä:
Quimbra Paradis
Taipaleemme alkoi kaaosmaisella koeratsastuksella lokakuussa
2009. Entisen hevosemme kuoltua etsimme uutta, kunnes kohdalle viimein sattui
Nappi. Ensimmäisellä ratsastuskerralla se tykitti tulemaan isoimman
pukkisarjan, jossa olen koskaan istunut ja kiidätti minua täyttä laukkaa kohti
kotia välittämättä minkäänlaisista avuista. Mutta no risk, no fun ja niinpä
ilmoitin jo samana iltana omistajalle, että ostamme hevosen.
Tosiaan: ensimmäinen sana, joka Nappia kuvaillessa tulee
mieleen, on omalaatuinen. Se on todella erikoinen persoona, jonka kanssa
yhteisen sävelen löytäminen vaatii aikaa, ja ilmeisesti osittain siksi Nappi on
kiertänyt useissa kodeissa ennen meille tuloaan. Yleisesti ottaen Nappi on
hyväkäytöksinen, rakastettava nallekarhu, jolle tärkein asia maailmassa on
ehdottomasti ruoka. Rapsutukset kyllä tulevat hyvänä kakkosena! Toisinaan se
taas on todellinen hapannaama, itsepäinen ja kuriton muuli, jonka kanssa
menetän hermoni useammin kuin edes jaksan laskea ja jonka toilailujen vuoksi
olen mm. lentänyt päin aitaa ja singonnut olkapää ja pää edellä jäiseen
kenttään.
Ratsastaessa Nappi on luonteensa mukainen; hyvinä päivinä se
toimii kuin ajatus ja huonoina se puskee lapa edellä ihan minne sattuu. Reipas
se on lähes aina, olipa sitten hyvä tai huono päivä. Lihavan ja pörröisen lämminverisen
ravurin sijasta Nappi usein kuvittelee ilmeisesti olevansa tulikuuma,
sulavalinjainen ja kiiltäväkarvainen laukkahevonen, mikä aiheuttaa välillä hienoisia
ongelmia maastolenkeillä jarrujen kanssa, etenkin talvisin jolloin energiaa
meinaa olla vähän turhan paljon. Nappi saattaa silloin pukitella ja loikkia
sekä olla vähän sekaisin muutenkin. Kentällä se sen sijaan toimii useimmiten
jopa riimulla ja narulla.
Ratsastettavuudeltaan Nappi on perus-lv, vaikkei se olekaan
entinen ravuri. Se ei siis tosiaankaan hakeudu automaattisesti muotoon saatikka
liiku peräänannossa vaikka sen kanssa kuinka vääntäisi. Siitä huolimatta Nappi
ei ole mikään pää pystyssä ja suu vaahdossa kiitoravia kaahaava ravuri, vaan ihan
mukava ratsastettava. Sen kanssa tosin saa tehdä todellakin töitä jos mielii
saada sen kulkemaan mukavasti ja takajalatkin vielä ”tallista mukaan”. Nappi on
tarkka mm. siitä, ettei suuhun jäädä roikkumaan ja siitä, että pohkeet pidetään
kunnolla kiinni. Kovin korkealle sitä ei ole koulutettu, eli meidän kouluilut
jää alle Helppo C-tasoisiksi räpellyksiksi (sillä erolla, että oikea laukka on
Napille erittäin vaikea!) ja väistöjen ja käännöksien alkeisiin.
Myös pieniä esteitä olemme hypänneet niin kentällä kuin
maastossakin. Nappi hyppää innoissaan ja mielellään sekä kieltää harvoin, mutta
hyppytekniikassa on toivomisen varaa. Napin mielestä yksinkertaisessa pienessä
ristikossakin on usein kyse joko korkeus- tai pituushypystä. Siksi olemme
esteiden kanssa aika alkutekijöissä, tosin niitä on tarkoitus treenata nyt
ahkerammin.
Koulujuttujen ja estealkeiden lisäksi Napilla maastoillaan
paljon. Se on mukava maastokaveri, vaikka joskus näkeekin ylitsepääsemättömän
kamalia mörköjä puskissa ja hölmöilee omiaan. Napilla voi myös mm. hiihtoratsastaa
ja ajaa, eli tekeminen ei lopu kesken.
Vaikkei Nappi olekaan ratsuna kummoinen, on se lähes
lämminverisen ravurin irvikuva. Rungoltaan Nappi on suhteellisen ratsumainen ja
pyöreä lihapulla, ja sen mielestä laukkaaminen on huomattavasti mukavampaa kuin
ravaaminen. Vauhtia sillä ei ravissa ole nimeksikään ja ravi sortuu helposti
laukalle, mitkä olivat syitä sille, että aiottu raviura unohdettiin aikoinaan ennen
kuin hevosta vietiin edes koelähtöön. Oikeastaan suurimmat Napin lämminverimäiset
piirteet ovat oikean laukan vaikeus sekä mahdoton kilpailuvietti. Porukkamaastoissa
se käyttäytyy hyvin niin pitkään, kun mennään jonossa ja kaikki samaa vauhtia,
mutta mikäli edellä oleva lähtee laukkaan Napin joutuessa kävelemään tai mikäli
joku lähtee rinnalta ohi, Napin kilpahevosvaihe napsahtaa heti päälle. Sitten
joko tapellaan tai vaihtoehtoisesti mennään eikä meinata.
Hevosena Nappi on opettanut meille todella paljon, niin
hyvässä kuin huonossakin. Olkoonpa kuinka osaamaton lämminverinen tahansa, emme
silti vaihtaisi sitä yhteenkään toiseen hevoseen. Nappi tykkää opetella uutta
ja uskonkin, että sillä on kaikki edellytykset kehittyä nykyisestä ainakin
johonkin rajaan asti. Kisoihin sillä ei koskaan tule pääsemään, mutta pääasiana
meillä onkin hyvä yhteistyö ja molemminpuoleinen hauskanpito sekä monipuolinen
touhuileminen yhdessä :-)