Tänään käytiin Namppelin kanssa ihan kahdestaan maastoilemassa kivassa pikkupakkasessa :) Lainasin Napin tallikaverin D-renkaisia kuminiveliä Napille ihan kokeeksi tarkoituksenani kokeilla, pysyykö kieli niiden kanssa oikealla puolellaan ja toimivatko jarrut. Suunnitelmissa oli reippailla ihan urakalla eli ravata suurin osa lenkistä, mutta vähän uusiksihan tuo suunnitelma meni.
Lähdettiin ravailemaan sellaista tietä kohti, jossa läheisen ravitallin ravureita usein treenataan. Siinä kun sattuu olemaan tosi hyvä ravailla ja laukatakin, joten ajattelin että ravataan suurin osa kyseisestä tiestä ja katsotaan sitten mihin mennään. Matkalla sinne ohitimme talon, jonka olemme ohittaneet lukemattomia kertoja. Talon kohdalla on hirveän kauhean kamala liikennemerkki, jota Nappi tällä(kin) kertaa säikähti niin, että vetäisi ravista jarrut pohjaan ja jähmettyi paikalleen. Fysiikan lakien mukaan minä olin jatkaa matkaani Napin kaulan yli, mutta onneksi ravin vauhti oli sen verran hiljainen etten sentään tehnyt niin.
Ravitielle päästyämme painelimme menemään alkumatkan, kunnes huomasin että edellä menee kävelijä koiransa kanssa. Hän ei tajunnut ottaa isoa koiraansa kiinni, joten en uskaltanut lähteä heitä ohittamaan. Tyydyimme siis matelemaan hyvän matkaa heidän perässään. Jos olisimme lähteneet ohi ja koira olisi tullut pyörimään Napin jalkoihin, olen aika varma että sen jälkeen kyseisen koiran otsasta olisi löytynyt mukavat hokkien jäljet. Näiden tientukkijoiden lisäksi (ja minun tuurillani) takaa sattui tulemaan vielä naapuritallin ravimies ravurinsa kanssa, mistä Nappi tietenkin innostui kovasti. Siksi siirryimme suosiolla tien vieressä kulkevalle metsäpolulle, vähän kauemmas tuosta Napin mielestä ah, niin komeasta ravurista.
Tuon metsäpolun rämpiminen alkoi tympiä emmekä olisi päässeet ohittamaan kävelijää koirineen tai treenattavaa ravuria, joten käännyimme polkua pitkin takaisin. Sattuipa sitten vielä niin, että ravimies ravurinsa kanssa oli myöskin päättänyt kääntyä takaisin päin. He viilettivätkin meidän ohitsemme täyttä ravia muutaman metrin päässä metsäpolustamme menevällä ravitiellä, mistä Nappi veti herneet nenään. Se olisi halunnut painaa kaasun pohjaan ja lähteä kisaamaan ravurin kanssa. Pidätteet saivat sen hyppelemään paikallaan ja riekkumaan omiaan, mutta sain sen kaikesta huolimatta käännettyä ympäri. Kun tilanne vähän rauhoittui ja ravuri katosi näkyvistä, käännyimme takaisin alkuperäiseen suuntaamme, jonne ravurikin lähti.
Olin tässä vaiheessa jo aika epätoivoinen, kun suunnitelma reippaasta ravilenkistä tuntui haihtuvan kuin tuhka tuuleen. Lähdimme siis suuntaan, jossa ei pitäisi tulla ketään vastaan. Siellä saimmekin olla ihan rauhassa ja ravailimme ja laukkailimme reippaasti pitkän matkaa. Nappi totteli uusilla kuolaimilla hyvin pidätteitä eikä pelannut suullaan läheskään niin paljon kun sillä on tapana. Kaikista parasta oli se, että kielikin tuntui pysyvän ihan oikealla puolella koko lenkin ajan. Siksipä harkitsen nyt kuparirollerin ostamista maastokuolaimeksi, se voisi toimia meillä hyvin. Meinasin ostaa sen pessoan sijasta jo alunperinkin, mutten ollut varma käykö nivelkuolain Napin suuhun kunnolla. Näkyi käyvän, joten nyt taidan sen sitten ostaa :)
Huomenna tarkoituksena on lähteä porukalla (tai no, onko yhteensä kaksi ratsukkoa porukka?) maastoon. Saan vielä huomiseksi lainaan nuo D-rengasnivelet, joten huomenna nähdään toimivatko ne silloinkin, kun ollaan porukalla maastossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti