Tänään oli kyllä taas sellainen "miksi ihmeessä omistan hevosen"-päivä! Toisaalta, ilman huonoja päiviä ei ole niitä hyviäkään joten pieni kiukuttelu Napin osalta sallittakoon.
Ehdin tallille oman laiskuuteni takia vasta neljän aikaan, joten pimeäähän silloin jo oli. Pimeyden kruunasi vielä armottoman jäätävä ja raju tuuli joka taas kerran pureutui luihin ja ytimiin. Napin kannalta tällainen tuuli-pimeys yhdistelmä on varmaan se kaikkein huonoin mahdollinen ratsastuskeli, sillä se on säpsy pimeällä JA tuulisella kelillä. Nyt kun molemmat yhdistyivät, hevonen käyttäytyi kuin hölmö :D Kentällä on toki valot, mutta nekin jättävät kentän päädyt ja kulmat pimeiksi. Ja sieltähän niitä mörköjä sitten aina löytyy!
Jo alkuravien aikana Nappi teki hyvin selväksi ettei tämän päivä työskentelystä tule yhtään mitään. Se kaahotti pää taivaassa kauheata vauhtia kenttää ympäri eikä malttanut kuunnella mitään. Volteilta se puski lapa edellä ulos kaula mutkalla eikä olisi halunnut taipua lainkaan. Kun Nappi tajusi ettei kaahaamisesta ole mitään hyötyä, se päätti kokeilla seuraavaa tekniikkaa joka saa minut joka kerta enemmän tai vähemmän menettämään hermoni :D Tuo juttu on jumittaminen. Kun joku asia ei huvita, Nappi yksinkertaisesti pysähtyy. Se seisoo paikallaan vaikka maailman loppuun asti tylsistynyt ilme silmissään ja töitä saa tosiaan tehdä, jos meinaa saada sen siitä liikkeelle! Siinä ei auta uhkailu, lahjominen eikä maanittelu. On ihan sama, läpsäyttääkö raipalla hellästi kaulalle vai napakasti takapuolelle; ainoa reaktio on pieni nahkan väräytys - ja paikallaan jumittaminen jatkuu. Pohkeilla taas ei tunnu olevan mitään vaikutusta, sama kun paukuttelisi puuhevosen kylkiä. Ainoaksi keinoksi jää pieni huijaaminen; jos Nappi ei halua mennä vasemmalle, niin sitten mennään oikean kautta vasemmalle :)
Tämän päivän ratsastelut jäi siis tosiaan aika vähiin. Turha väkisellä vääntää kokonaista tuntia jos jo alussa huomaa, ettei siitä mitään kuitenkaan tule. Molemmille jää silloin vain huono mieli. Otin kuitenkin tallilla ollessani kuvan rungottoman satulan revenneistä ompeleista ja laitoin kuvan menemään hevostarvikeliikkeelle. Saapa nähdä mikä on korjauksen hinta-arvio, koska hirveitä en kehtaa korjauksesta maksaa. Kuvien ottamisen lisäksi sovitin tänään Fish-paloilla muokattavaa Griffiniä, joka oli ihan jees. Runko oli Napin selkään kuin tehty, mutta säkätilaa olisi saanut olla ehkä hieman enemmän. En tosin kokeillut mennä itse selkään eli en tiedä olisiko se säkätila kuitenkin riittänyt. Mut tiedänpähän nyt, että Griffin voisi olla yks mahdollinen satulamalli Napille jos vaan löytyy oikean levyinen. Ne pari potentiaalista satulaehdokasta jotka eilen mainitsin tekstissäni, olivat liian leveitä :( Mutta etsintä jatkuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti