Hey ho! Tajusin juuri, etten ole päivitellyt blogia melkein kuukauteen joten nyt lienee korkea aika. Olen käynyt tallilla viimeisen parin viikon aikana harvakseltaan ja nyt viikkoon en ollenkaan, sillä olin lomalla Turkissa. Napin liikutus onneksi hoitui ilman minuakin, koska annoin sen käyttöön kahdelle koulutunnille.
Ensimmäisellä tunnilla Nappi oli mennyt tapansa mukaan "ihan ok", eli säheltänyt vähän omiaan mutta ollut kuitenkin suhteellisen hyvin kuulolla. Vasen laukka oli noussut hyvin ja oikea jälleen vasta usean yrityksen jälkeen. Toisella tunnilla Nappi oli kuitenkin yllättänyt ja laukkaillut oikeaa laukkaa useasti ja pitkiäkin pätkiä! Jälleen siis pientä kehitystä havaittavissa.
Tosiaan, viikon etelänloman jälkeen oli järkytys tulla tänne kylmään ja koleaan Suomeen. Koko viime yön sateli lunta ja aamulla kaikki olikin valkoista. Tallilla odotti hirveän karvan (ja mahan) itselleen kasvattanut Nappi-mammutti, joka meidät nähdessään lähti samantien tulemaan portille vastaan hirnuen ja pöristen. Edellinen hevoseni ei tätä tervehtimishirnumista harrastanut, mutta Nappi on nyt alkanut tekemään sitä usein. Ja aina siitä tulee yhtä hieno tunne!
Napilla ei ole vielä talvikenkiä (tai kenkiä ollenkaan), mutta uskaltauduimme silti lähtemään maastoon. Pääteillä oli melkoisen liukasta, mutta metsäteillä pystyi hyvin laukkailemaankin. Nappi oli erittäin reippaana, mutta yllättävän hyvin kuulolla. Kovin pitkää lenkkiä emme käyneet, sillä pimeys tuli vastaan vähän turhan nopeasti. Kotimatkalla vielä joku ääliöautoilija tuli pimeässä ja kaikuvassa alikulkutunnelissa vastaan hiljentämättä ollenkaan ja huudattaen autoaan, mitä Nappi tietenkin säikähti aikalailla. Ehdin onneksi napata ohjista kiinni, sillä siskoni tuskin olisi saanut pidettyä sitä edes suhteellisen rauhallisena. Nyt kaikki jäi pieneen pään viskomiseen, silmien muljautteluun ja takapuolen heittämiseen sivulle. Yhtä kaikki, moiset idiootit suututtavat! Osa autoilijoista ei tunnu ymmärtävän, että hevonen aiheuttaa kolaritilanteessa samanlaiset tuhot kuin hirvikin - ja hevosen ja autoilijan lisäksi kyseessä on myös ratsastajan henki. Eikä kyse todellakaan ollut siitä, että meitä ei pimeässä näkynyt; Napilla oli heijastimet kahdessa jalassa, ohjissa ja rintaremmissä ja siskollani heijastinliivi. Luulisi näkyvän! Onneksi tästäkin vaaratilanteesta selvittiin ilman pahempaa läheltä piti-tilannetta.
Huomenna meillä on tarkoitus ratsastaa vähän perusteellisemmin, joko kentällä tai maastossa. Sain tänään talvirenkaat autooni, joten pääsemme ajelemaan tallille heti aamupäivästä. Tänään meni harmillisen myöhäksi. Tallilla huomasin myös uusia puutteita; suolakivi on lähes loppuun nuoltu ja pari uutta loimeakin olisi ihan tarpeen. Napilla on nyt vain villaloimi ja pari fleecevilttiä, joten ainakin ohut toppaloimi ja mahdollisesti myös sadeloimi olisi ostettava. Suolakiven aion hakea ensi viikolla ja loimia katselen ensin netistä käytettynä, josko taas löytäisin ne käytettynä uusien sijaan :) Sillä säästää yllättävän paljon rahaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti