Nappi on saanut viettää viikon "joululomaa" ja tänään kun oli töiden aika, viikon energiat meinasivatkin sitten purkautua kerralla. Niinpä aiottu maastolenkki vaihtui ensin kentällä sipsutteluun, säntäilyyn ja pomppimiseen, jonka jälkeen irtojuoksutettiin Nappia sen verran, että voitiin sen jälkeen tehdä muutakin kun odottaa armotonta pukkisarjaa tai äkillisiä sivuloikkia kesken "sipsuttelen pää pystyssä"-ravin. Nappi juoksikin irtona häntä tötteröllä viitisen minuuttia ja meinasi mm. lentää nurin juoksennellessaan päättömästi edestakaisin niin kovaa kun jaloista lähti. Sen jälkeen taas työntekokin maistui, joten mentiin ilman satulaa vähän ravijuttuja ja ennenkaikkea treenailtiin reagointia apuihin.
Käytössä oli tänään tuo uusi pelham ja hyvin pelitti! Nappi toimi vähän rauhoituttuaan jo sormea liikauttamalla, mitä se ei ennen ole tehnyt. Nyt se ei myöskään tuntunut nojaavan niin paljoa ohjiin vaan kulki ihan omin avuin eikä myöskään aukonut ja mutustellut suutaan jatkuvasti. Positiiviset fiilikset siis jäi ainakin tämän kerran perusteella! Kolmipala lienee kuitenkin edelleen käytössä kenttäväännössä ellei tämä pelham osoittaudu jostain syystä paremmaksi. Nyt pitää vaan itse muistaa kevyt käsi kun jarrut vihdoinkin tuntuivat toimivan eikä tarvitse enää "roikkua" :-)
Jarrujen toimivuudesta kertonee sekin, että uskalsin "hypätä" tänään useaan kertaan pienen ristikon ja vieläpä ilman satulaa! Ristikko oli tosiaankin minikokoinen eikä Nappi edes varsinaisesti hypännyt sitä, mutta edistystä tämäkin. Minua on jostain syystä jo pitkään jännittänyt hyppääminen ja etenkin Napin kanssa se on pelottanut ihan mielettömästi. Syynä lienee se, etten osaa ennakoida Napin tekemisiä ja koska molemmat olemme kokemattomia hyppääjiä, Nappi saattaa loikata välillä yllättävistä paikoista, hurjasti liioitellen tai kenties kiertää esteen ellen ole tarkkana. Entisen hevoseni kanssa hyppääminen ei pelottanut, sillä tiesin että se liioittelee, voi hypätä oudoista paikoista, kieltää, kompastua tai tehdä mitä tahansa, mutta samalla tiesin että saan sen heti kiinni esteen jälkeen. Napin kanssa mistään ei voi olla varma; se kun hyppää välillä tosi nätisti ja välillä ihan miten sattuu :-) Vika on toki ehdottomasti myös minussa, joten jospa uskaltaisin nyt kokeilla hyppäämistä useamminkin, että se alkaisi sujua molemmilta.. Tähän mennessä lähinnä Juuli on hypännyt Napilla, hän kun uskaltaa loikkia vaikkei hirveästi olekaan itse hypännyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti