Eilen käytiin Nakin kanssa napakka pikkulenkki kirpeässä pakkassäässä! Napissa oli taas vaihteeksi mieletön määrä virtaa pakkasten takia, joten laitoin varalta sille ruoho-ohjan jarruttamaan edes hieman mahdollista pukittelua. Kieltämättä hirvitti lähteä yksin maastoon moisella ruutitynnyrillä ja uudella satulalla. Lisäksi mulla sattui olemaan niin monta kerrosta vaatetta, että jos Nappi olisi halunnut heittää meikäläisen selästään niin olisin taatusti tumpsahtanut sieltä alas kuin perunasäkki kaikkine vaatteineni :--)
Joudumme maastoon mennessämme aina alittamaan ison tien ja junaradan alikulkutunnelia pitkin. Siitä siis ollaan menty edestakaisin ties kuinka monta kertaa, mutta eilen tuo hirveä monsteritunneli oli vähällä syödä Napin. Tai niin se ainakin kuvitteli. Pahin asia lienee ollut se, että alikulkutunnelissa oli maassa pieni kohta, jossa asvaltti oli näkyvissä lumen ja jään keskellä. Nappi jämähti paikalleen tunnelin suulle ja seisoi pingottuneena kuin viulun kieli suostumatta liikkumaan askeltakaan. Vaatekerroksieni lisäksi mulla sattui olemaan kärsivällinen päivä, joten heitin ohjat löysälle ja annoin sen tököttää siinä viitisen minuuttia hievahtamatta ja itse laulelin joululauluja :---D Karmaisevien jouluhoilottelujeni takia Nappi sitten lopulta suostui menemään ihan kiltisti tunneliin (tai sitten se yksinkertaisesti kyllästyi seisomaan ja totesi asvaltin vaarattomaksi).
Ensimmäinen laukka otettiin ihan suosiolla ylämäkeen ettei Nappi viskaa minua kuuhun, mikäli se päättää pukittaa. Ylämäessä kun tuota ah, niin mukavaa virranpurkamiskeinoa on hieman vaikeampi harjoittaa. Nappi sinkosi laukkapohkeista kuin tykinkuula ja tykitti auraamattoman mäen täysillä ylös asti. Ei uskoisi moisesta lihapullasta!
Loppumatka tapeltiinkin sitten enemmän tai vähemmän. Nappi tuntui koko matkan siltä, että se lähtee alta millä sekunnilla hyvänsä ja mihin suuntaan tahansa. Toisella laukkakerralla se yritti viskata takapuoltaan parikin kertaa, mutta karjaisin sille aina "EI" niin, että se luopui aikeistaan kun perä oli vasta puoliksi ilmassa. Ravissa se hyppeli ballerinapomppuja minne sattuu ja oli muutenkin melkoisen ääliö. Onneksi satuin tosiaan olemaan kärsivällinen ja joulumielellä, joten jaksoin tapella neidin kanssa hermostumatta itse yhtään. Ravikin alkoi sujua kunnes Nappi oli aikansa saanut loikkia ballerinaloikkiaan ja kunnes olin jokaisen loikan jälkeen laittanut sen takaisin ruotuun. Oikeastaan ihan kiva lenkki silti, tosin olen entistä vakuuttuneempi etten lähde kolmipaloilla maastoon enää. Pakko hankkia pian joku vähän vahvempi jarru noita hölmöilypäiviä varten, onhan se ollut tarkoituksena jo varmaan kuukauden päivät mutten ole saanut aikaiseksi..
Voisko nää pakkaset jo loppua että saan normaalin Napin takaisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti