Tämänpäiväinen ratsastus vaikutti aluksi kovin lupaavalta, mutta lopussa paljastui lähinnä katastrofiksi. Siitä huolimatta oli kyllä kieltämättä ihan mieltä virkistävä kokemus :-) Kuva kertonee paljon:
Koko tunti oli Napin kiiman vuoksi täynnä steppailua, pukkihyppelyä, pään viskomista, lapa edellä puskemista ja pupuloikkia. Koska en tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa, päätin nauraa. Steppaileva ja korvat luimussa kiukutteleva tamma oli sen verran koominen näky etten jaksanut menettää edes hermojani sen kanssa, vaan ratsasteltiin siihen asti kun neiti sitten lopulta nöyrtyi menemään nätisti ravissa edes pari kahdeksikkoa. Korvat luimussa ja räjähdysvalmiina tosin, mutta menipä kuitenkin! :D
| "Hyi yäk en varmana ravaa!" |
| "Eihän oo pakko jos ei haluu?!" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti