»12 Hevoseni on ääliö ♥

Huaaaa, en olekaan pitkään aikaan kirjoitellut! Ei tässä kyllä ihmeitä olekaan tapahtunut. Tiistaina Nappi oli koulutunnilla, jolla se ilmeisesti oli mennyt ihan hyvin. Itse en päässyt katsomaan, mutta oikean laukan kanssa oli kuulemma ongelmia (kuten aina). Sekin oli kuitenkin noussut sitten lopulta, en tosin tiedä kuinka hyvin. Mutta pääasia tietenkin että nousi! 6.10 olisi estealkeistunti, joka houkuttelisi hieman.. Poden itse jonkinlaista estekammoa, sillä pelkään aina että minä tai hevonen mokaa hypyssä ja päädymme esteen sekaan ja että jommallekummalle (tai molemmille) käy huonosti. En tiedä mistä tämä on tullut, koska ennen tätä ei ollut eikä minulle mitään esteillä ole sattunutkaan. En vain ilmeisesti luota itseeni tai Nappiin tarpeeksi ja siksi jänistän. En ole paljoa itse hypännyt ja Nappi luultavasti vielä vähemmän, joten ehkä pieni pelko onkin ihan aiheellista. Saapa nähdä, uskallanko mennä tuonne tunnillekaan vai olisimmeko vain tiellä.. Eilen uskaltauduin kuitenkin maastossa hyppäämään pienen, polulle kaatuneen puunrungon yli Napin kanssa! Huimaa.

Tosiaan, eilen olimme jälleen kerran maastossa. Kentällä meneminen on oikeasti loppujen lopuksi aika tylsää (tosin olen varma, että tämä maastoinnostus menee kyllä pian ohi :D). Juuli ratsasti taas suurimman osan ajasta ja kiertelimme vähän siellä sun täällä. Nappi oli reippaana parin vapaapäivän jälkeen, mutta otettiin kuitenkin aika rauhassa. Ensimmäisessä laukassa Napilla ilmeisesti kaasu hirtti hitusen kiinni ja jarruissa oli toivomisen varaa, mutta siirsimme ohjat pessoan alarenkaisiin antamaan vähän lisäjarrua. Olen itse viritellyt tavallisiin ohjiin pikalukot juuri tämän vuoksi; aina lisäjarrua ei tarvita ja tällöin ohjat ovat isossa renkaassa. Jos jarrujen tarve ilmenee kesken maastolenkin, on helppo siirtää ohjat pieniin renkaisiin pikalukkojen ansiosta. Etenkin, kun noissa ohjissa on järjettömän jäykät soljet! Niitä ei ihan huvikseen jaksa siirrellä ilman lukkoja yhtikäs mihinkään.

Tutun reitin varrelta bongasimme uuden metsäpolun, jota lähdimme seuraamaan tietämättä lainkaan mihin se johtaa. Tulla tupsahdimmekin johonkin, aluksi paikka vaikutti täysin uudelta eikä meillä ollut hajuakaan minne jatkaa. Hetken töllisteltyämme hoksasimme kuitenkin, että tulimme sen tien varteen, jota olemme kulkeneet nyt lähes jokaikinen kerta kun olemme maastoilleet :D Emme siis eksyneetkään mihinkään. Minulla sattui olemaan kamera mukana, joten kävimme ottamassa kuvia hiekkamontulla ilta-auringon paistaessa. Taisi siellä olla muutama ihan onnistunutkin otos; onelmana oli vain se, ettei Nappia huvittanut ollenkaan seistä paikallaan tai näyttää edustavalta. Se seisoi korvat luimussa kuin muuli ja vääntelehti sinne sun tänne sekä steppaili edestakaisin kiukkuisena, mutta pari kertaa suostui höristämään korviaankin. Hirveän hyvin rajattuja kuvista ei tullut, mutta huomatkaa Nampen talvikarvan alku! Karvanvaihdon takia se näyttää likaiselta ja pölyiseltä, mutta kuukauden päästä luultavasti enemmän halinallelta :)

Käväisin itsekin Napin selässä ottamassa yhden laukkapätkän hyväpohjaisella laukkatiellä. Nappi oli oikein hieno ja jarrutkin toimivat tällä kertaa. Pientä eteenpäin puskemista se vaati, sillä vauhti meinasi aina hyytyä. Kotimatkalla tosin vauhtia olisi ollut liikaakin, sillä Nappi olisi mielellään vain juossut häntä suorana iltaheiniensä ja Prixiensä luo.. Käytin ylimääräistä energiaa ja eteenpäinpyrkimystä hyödykseni, ja menimmekin osan kotimatkasta pohkeenväistö-siksakkia pitkin teitä. Jostain syystä Nappia on vaikea saada väistämään normaalisti, mutta silloin kun se tuntuu räjähtävän käsiin liiasta energiasta, se väistää ihan hienosti. Rungostaan se ei ole ihan suora väistöissä, mutta pääasiallinen suunta oli kuitenkin hienosti sivulle. Siinä väistellessään se myös rauhoittui, joten loppumatka kotiin voitiin kävellä pitkin ohjin. Loppumatkasta piti vielä säikkyä olematonta puskamörköä niin, että meinasin saada sydänkohtauksen Napin pompatessa.

Napin riemu oli suuri kun päästiin tallille, sillä sattui olemaan juuriki niiden kaivattujen iltaheinien aika. Napille niitä ei oltu vielä ehditty laittaa, joten se hörisi ja hörpötteli karsinassaan korvat tanassa ja oli omasta mielestään kutakuinkin nälkäkuoleman partaalla.. Onneksi viimeinkin tuli Napin vuoro saada ruokaa, ja niinpä sylillinen heinää pelasti sen totaaliselta nälkiintymiseltä. Sen jälkeen ei enää voinut höristä, sillä suu oli niin täynnä että osa tursui suupielistä pihalle. Ääliö :))

Täytyy vielä hehkuttaa, että meillä on viimein uudet suojat! Löysin huuto.netistä ihan uudet, valko-mustat Mastan suojat; jännesuojat eteen ja hivutussuojat taakse ja sain vieläpä huudettua ne itselleni. Saapa nähdä miten pitkään ne ovat valkoiset meidän käytössä! Toistaiseksi ovat ainakin hienot :--)

»11 Ei ihan vielä-Milton & sen pilotti

Huh, tuntuu että ollaan hypätty jatkuvasti viimeaikoina! Jouduin ihan tallipäiväkirjasta tarkistelemaan, että monestiko on tullut hypättyä, mutta totesin että ollaan hypätty vain kerran viikossa ja yhdellä viikolla sen kaksi kertaa jota pidän ehdottomana maksimina. Ajateltiin nyt siis pitää pienimuotoinen estetreeni tänään, jos sitä nyt treeniksi voi edes sanoa. Sen verran pieniä esteet ovat ja sen verran vähän niitä hypätään. Loppuviikon sitten pyhitämme kouluratsastukselle ja maastoilulle.

Juuli ratsasti taas, itse en ole ratsastanut viikkoihin. En vaan jotenkin ole kertaakaan sinne hevosen selkään itse päätynyt, olen vai toiminut huippuvalmentajan roolissa kentän keskellä ja maastossa huudelleen niinkin opettavaisia ohjeita kuin "jatka jatka, vauhti vauhti, pohje pohje, LIIKKUU LIIKKUUUUU!!" :D Jokatapauksessa, Juuli ja Nappi aloittivat alkuverkalla; ravailivat ja vääntelivät erilaisia kuvioita sekä tekivät muutamia napakoita laukannostoja. Tänään vasen laukka nousi erinomaisesti jopa käynnistä ja näyttikin ajoittain jopa melkein hieman pyörivältä ja rytmikkäältä, ei sellaiselta suorin jaloin kaahaamiselta mitä se ajoittain on. Oikea laukka oli ongelma kuten aina, mutta tänään se nousi kohtalaisen helposti kaksi kertaa suhteellisen puhtaana, mikä on ihan hyvin. Ja vieläpä kerran käynnistä!

Tein kunnianhimoisena, suuruudenhulluna ja vaikka minä muuna kolmen esteen radan. Totesin kuitenkin heti sen tehtyäni, ettei siihen kyllä riitä ratsastajan eikä ratsun taidot, sillä yksi esteistä oli aika hankala portti ja rataan sisälyi yksi aika tiukka mutka. Siispä jouduin siirtelemään ja madaltamaan esteitä aikalailla ennen kuin Juuli pääsi edes aloittamaan hyppäämistä :D Muokkailujen jälkeen kentän päädyssä oli yksi ristikko josta matka jatkui kentän keskellä hieman vinottain olevalle ristikolle. Siitä jatkettiin matkaa kentän toisen päädyn kautta toiselle, kentän keskellä olevalle ristikolle. Aikalailla kääntelyä, mutta loppujen lopuksi ei ollenkaan tiukkoja kurveja ja tosi hyvin aikaa kääntää ja ohjata seuraavalle estelle, kun välimatkat oli niin pitkiä. Ja mahtui tekemään lenkkejäkin välissä, jos tuntui että ei meinaa muuten päästä esteelle. Tästä radasta Juuli ja Nappi hyppivät aluksi verryttelynä paria estettä yksittäisenä, jonka jälkeen oli pienen tauon paikka.

Tauon jälkeen aloitettiin hyppääminen ratana, laukassa ja ravissa. Olihan se järkyttävän näköistä räpellystä ja pilotti tuntui aina unohtavan, että Nappi ei osaa itse mennä seuraavalle esteelle vaan se täytyy peräti ohjata sinne, mutta parin kokeilun jälkeen homma lähti sujumaan. Nappi oli ihan intona ja loikki pupuloikkia korvat tanassa :D Tuo minirata hypättiin ehkä pari-kolme kertaa kokonaisuudessaan, jonka jälkeen lopetettiin hyppääminen siedettävän hyvin onnistuneeseen suoritukseen. Mutta jostainhan se on aloitettava :) Nappi ei ihmeemmin tänään hengästynyt tai hionnut, saatika väsynyt. Kevyt treeni siis.

»10 Such a wonderful life

Tänään Juuli ja Nappi menivät kentällä pitkästä aikaa. Napista huomaa selvästi, että kentällä vääntäminen tylsistyttää ja ärsyttää sitä liikaa tehtynä, joten olemme pitäneet nyt siitä vähän taukoa. Maastoilu tuntuu pitävän sen mielen virkeänä, jonka jälkeen se jaksaa taas myös tylsiä kenttähommia. Niin oli nytkin - se tosiaankin teki parhaansa eikä ollut ollenkaan protestointituulella! Pahoittelen postauksen kuvanlaatua; kuten huomaa, niin kuvat on napattu suoraan videoista.

Alkulämmittelyn aikana raahasin kentälle hieman estekalustoa ja Napin ja Juulin työskentely alkoikin ravipuomeilla. Niitä Napin kanssa on menty tosi vähän, joten tämä toimi hyvänä harjoituksena. Idean se kuitekin muisti heti ja ravaili menemään korvat hörössä, venyttäen hienosti askeliaan :) Hevosen keskittyminen ja ravi parani huomattavasti parin toiston jälkeen, sillä se jaksoi ensimmäistä kertaa aikoihin keskittyä ravaamaan siistimmin kaahailemisen sijaan. Ainoana ongelmana alussa oli se, että Nappi ei meinannut millään haluta ravata puomeja suoraan vaan meinasi aina parin puomin jälkeen väistää niitä sivuun. Liekö vika kuskin ohjauksessa vai hevosen karvaisten korvien välissä, mutta ongelmaa ratkottiin laittamalla estetolpat ensimmäisen ja viimeisen puomin kohdalle, sille puolelle jolta väistäminen aina tapahtui. Se ratkaisikin asian tällä kertaa.

Ravipuomien ja muun ravityöskentelyn jälkeen siirsin puomit laukkaväleille. Laukkapuomeja ei Napin kanssa olla koskaan meillä menty, joten jännitti vähän että osaako se nostella koipiaan sen verran ettei lennä nurin puomeihin. Vasen laukka nousi taas ihan hyvin ja puomitkin sujuivat loistavasti, kertaakaan ei edes kolahtanut! Nappi venytti askelta tosi hienosti ja laukkaan alkoi löytyä hetkittäin jo parempaa rytmiäkin. Napinkin mielestä näytti olevan hauskaa oppia uusia asioita ja kokeilla ihan uusia juttuja, sen verran innoissaan neiti oli :)

Oikeaa laukka yritettiin myös kovasti, mutta Nappi meinasi taas kuumahtaa joten se meni sitten lähinnä ravikaahailuksi. Kerran nousi puhdas oikea laukka, jota saatiin ylläpidettyä puoli kierrosta. Tämä lienee lähes ennätys, oikea laukka kun meinaa olla Napille tosi vaikea. Se nostaa lähes aina joko vasemman tai menee jonkinlaista ristilaukkaräpellystä. Edistystä siis kuitenkin tämäkin, josko sitä puhdasta oikeaa laukkaa saataisiin pian kokonainen kierroskin. Nappi on tiistaina mukana koulutunnilla, joten saapa nähdä että löytyykö laukka siellä. Tunneilla sitä tosin on aikaisemmin saatu yleensä vain muutama askel kerrallaan.

Lopuksi Juuli hyppäsi Napilla vielä esteen ensin ravissa. Tai siis aluksi yritti hypätä, sillä ensimmäistä kertaa Nappi kieltäytyi hyppäämästä ja teki täydellisen stopin juuri ennen estettä. Kukkakuvioinen portti oli sille ilmeisesti liikaa, mutta toisella kerralla siitäkin selvittiin. Toinen, pieni este hypättiin laukassa. Laukassa Napilla on hypätty meillä (ja edellisillä omistajilla) tosi vähän, eli homma ei vielä ihan ole hallussa. Ravissa se menee pieniä, helppoja ratojakin, mutta laukassa taidot eivät kyllä vielä riitä kuin yksittäisiin esteisiin. Kuvasta näkee hyvin, miten hassulla tyylillä se hyppää, mutta tätäkin on nyt tarkoitus alkaa treenaamaan enemmän. Kaikinpuolin siis kuulema tosi kiva ratsastuskerta ja Nappi esitteli kyllä taas ihan parhaita puolia itsestään. Nämä saavutukset eivät tietenkään kuulosta isoilta, mutta meille todellakin ovat niitä! Mulle jäi tunnin hommaksi vaan esteiden rakentaminen, kuvaaminen ja "ai miten hienosti!"-lauseen toisteleminen, mutta ihan hyvä näinkin :) Josko huomenna kiipeäisin itsekin hevosen selkään pitkästä aikaa!

»9 Hienona

Nappi oli eilen niiiiin hieno! Lähdettiin maastoon ja heti pihatiellä se alkoi kulkemaan reippaasti, kaula kaarella ja hyvin kuulolla normaalin laahustamisen tai pää taivaassa tepsuttelemisen sijaan. Tätä wannabe-kouluratsun roolia se jaksoi ylläpitää lähes koko lenkin ajan eikä edes ravissa pää noussut taivaisiin. Voi kunpa se joskus kentälläkin jaksaisi näyttää noita parhaita puolia itsestään! Laukatkin sujuivat eilen oikein mallikkaasti; reippaasti, mutta täysin hallinnass.

Yritin ottaa Juulista ja Napista paljon kuvia, mutta ilma osoittautui omalle peruskameralleni liian haastavaksi eikä minulla ollut kunnon kameraa mukana. Ilma oli hassun harmaa enkä millään asetuksella saanut siistejä kuvia, joten hieno Nappi jäi jälleen kerran ikuistamatta. Sen sijaan saimme muutamia pikselimössöisiä otoksia :))

Olen nyt tässä parin päivän ajan etsinyt Napille uusia suojia, sillä nuo entiset suojat ovat jo tosiaan parhaat päivänsä nähneet.. Meillä oli ihan mahtavat pinkit jännesuojat, mutta ne menivät rikki talvella kun hyppäsimme Napin kanssa lumipenkkaan karkuun isoa pahaa linja-autoa. Nappi talloi niistä siellä tarran irti, eikä sitä saa oikein korjattuakaan. Tekisi melkein mieli tilata uudet vastaavat, mutta en jaksa odottaa niiden saapumista. Kävinkin tänään hevostarvikeliikkeessä etsimässä suojia, mutta sielläkään ei ollut mitään mitä etsin. Täytynee siis jatkaa etsiskelyä.

»8 Kiukkupäivä

Eilen meillä tuli tallille aikamoinen kiire, sillä kengittäjä lupasi tulla käymään heti kuuden jälkeen. Kiirehdin koulusta kotiin hakemaan autoa ja ajelimme vesisateessa tallille. Myöhästyimme hieman, sillä kengittäjä olikin jo ehtinyt paikalle ja oli meitä odottamassa. Normaalisti jokaista kengittäjää saa odotella helposti tunnin tai parikin sovitusta ajasta, mutta tällä kertaa kun me olimme myöhässä niin kengittäjä olikin ajoissa :D

Haimme Napin pikavauhtia vuoltavaksi ja voi että se oli huonolla tuulella! Kamala hapannaama ja kiukkuili kokoajan omiaan. Normaalisti Nappi on helppo kengittää ja vuolla; se vain kokeilee joka kerta samat temput ja lopettaa, kun toteaa etteivät ne sillä(kään) kertaa toimi. Näihin temppuihin kuuluvat muunmuassa jalan pois vetämisen yrittäminen sekä "voiko kengittäjään nojata"-testi. Tämän jälkeen se tyytyy "kiukkuilemaan suullaan"; pureskelee ilmaa ja vääntelee harmistuneena suutaan ja kieltään. Tätä se tekee joka kerta, kun jokin asia ottaa päähän - takuuvarma merkki siitä että sitä ärsyttää ja lujaa.

Tänään ei tuo suun vääntely riittänyt, vaan etenkin takajalkojen kanssa neiti yritti temppuja tavallista enemmän ja huitoi kiukkuisesti hännällään sekä heilui ja huojui edestakaisin. Nappi yritti myös pariin otteeseen näykätä, kun menin rapsuttelemaan ja rauhoittelemaan sitä. Toki sekä kengittäjä että minä pistimme kiukkupussin ruotuun ja loppuajan se sitten seisoi korvat luimussa väännellen suutaan ja muljautellen silmiään. Ilmeisesti siis kiima tulossa, sillä harvoin Napilla on tapana käyttäytyä noin. Vuolu sujui kuitenkin nopeasti eikä Nappi ollut mitenkään oikeasti hankala - vain hankalampi kuin mitä se yleensä on. Nyt kaviot ovat siis taas mallissaan ja hyvä niin :)

Kello oli vasta 19, mutta emme kuitenkaan enää viitsineet lähteä sateeseen ratsastamaan. Lisäksi minulle iski pari päivää sitten perus-syysflunssa, joten ajattelin olla sairastuttamatta itseäni enää yhtään enempää. Sen sijaan kokeilimme kotoa löytämäämme, ylimääräistä lampaantaljaa satulan alle. Se oli sinne oikein hyvä ja korjasi satulan hienoista epäsopivuutta todella hyvin. Napin selkä on vähän hassun mallinen, joten moni satula on sille epäsopiva jollakin tapaa. Useimmiten satula on liian kapea ja leveämmissä malleissa taas ei ole tarpeeksi korkeaa tai tarpeeksi pitkää säkätilaa. Joskus ne myös valuvat taakse. Myös kaarevuus on ongelma, sillä Napin selkä on suhteellisen suora.Tämä nykyinen Horse Saver on sopiva muuten, mutta se on rungoltaan juurikin hieman liian kaareva. Talja satulan alla nosti satulaa edestä juuri sen pari senttiä, mitä se kaipasikin. Kuvassa talja on vielä hitusen leikkausvaiheessa. Loppujen lopuksi siitä tuli kutakuinkin romaanin muotoinen :) Saa nähdä onko se toimiva viritys myös käytössä. Ainakin hevosen seisoessa paikallaan ja ratsastajan istuessa selässä se vaikutti oikein hyvältä eikä tehnyt satulasta liian ahdasta. En haluaisi joutua taas satuloita sovittelemaan ja ostelemaan, saatika sitten siirtyä kokonaan pelkkään rungottomaan, joten toivottavasti tämä toimii! :)

»7 Karavaani

Tänään otimme tallille mukaan pienen, söpön sylikoiramme Artun (84cm/62kg) ja raahasimme otuksen myös maastoon mukaan. Laiskana ihmisenä en jaksanut lenkittää sitä erikseen, joten totesin että koska joudun kuitenkin kävelemään maastolenkin Juulin ja Napin seurana, niin koira on aivan sama ottaa mukaan. Arttu kasvoi paikassa jossa on hevosia ja Nappi on nähnyt koiria ennenkin, joten ongelmia ei ollut. Tällainen karavaani tuntui vaan hymyilyttävän kovasti vastaantulevia autoilijoita :)

Tästä päivästä ei oikeastaan ole paljoa kerrottavaa. Kävimme noin tunnin lenkin suhteellisen kevyesti ja Juuli otti Napilla yhden reippaan laukkapätkän. Nappi oli vastoin tapojaan ihan laittoman laiska ja vaati jatkuvasti "eteenpäin potkimista". Lopulta Juuli joutui katkaisemaan jostain puskasta oksan itselleen raipaksi, koska Nappi vaikutti lähinnä pystyynkuolleelta ja keskittyi roikuttelemaan alahuultaan välittämättä pohkeista tuon taivaallista :D Pieni napautus taikaoksalla sai siihen vihdoin hieman liikettä. Täytyykin muistaa ensi kerralla ottaa kaiken varalta raippa mukaan! Soittelin myös kengittäjälle, ja hän lupaili tulla huomenna mikäli vaan suinkin ehtii. Toivottavasti tulee, sillä kaviot olisi ihan kiva saada kuntoon mahdollisimman nopeasti :) Tämän illan aion viettää selaillen hevostalli.netin myyntipalstoja, josko saisin kaikki tarvittavat tavarat käytettyinä.

»6 Hyppypyppy homppupomppu koikkaloikkanen

Perjantaina reippailimme jälleen muutamien pienien maastoesteiden muodossa, sillä loppusyksystä täytyy ottaa koko ilo irti! Kentällä kiertäminen on ihan tylsää ja talvikin tulee pian; silloin emme arki-iltaisin ehdi maastoilemaan ollenkaan ennen pimeän tuloa. Talvella riesana ovat myös kylmyys, tilsat ja ainainen liukkaus, joten maastoesteitä tuskin silloin ihmemmin tulee hypättyä. Hassua muutenkin, miten olemme taas innostuneet maastoilusta! Koko viime syksyn tahkosimme kentällä, koska uudella tallilla oli niin hienoa päästä esimmäistä kertaa oman hevosen kanssa kentälle! Nyt siihenkin on alkanut kyllästyä, ja maastoilu houkuttelee paljon enemmän.

Sain ajokortin maanantaina, joten ajelin ihan itse tallille siskoni Juulin toimiessa apukuskina. Nappi löytyi laitumelta ahtamasta ruohoa kitusiinsa ja antoi kiinnikin oikein nätisti. Takapuolessa oli pieni haava, ilmeisesti samalla laitumella oleva vanhempi hevosrouva oli Nappia hieman ojentanut. Napilla kun on tapana tahallaan tunkea sen läheisyyteen ja tulla härnäämään, vaikka se tietää että saa kyytiä. Ilmeisesti Namppe kuitenkin aina luottaa siihen, että on tositilanteessa nopeampi kuin sitä seitsemän vuotta vanhempi tammamamma. Toisin kuitenkin lienee käynyt ja siitä todisteena oli pieni naarmu takalistossa :D Siihen taiteilimme haavaspraylla oikein tyylikkään pienen sydämen.

Totesimme myös, että Napin etukaviot alkavat olla aivan liian pitkät. Takakaviot ovat oikein hyvät, mutta sen etukavioilla on tapana kasvaa tosi nopeasti liian pitkiksi ja lapiomaisiksi. Niin on nytkin käynyt parissa viikossa; koko kesänä sitä ei tarvinnut vuolla, sillä ratsastimme lähes päivittäin hiekkateillä, joilla kaviot kuluivat. Nyt emme ole kolmeen viikkoon pahemmin ratsastelleet etenkään maastossa, joten kaviot kaipaavat kyllä jälleen reipasta lyhennystä. Totesin kuitenkin, etteivät ne liikkumista haittaa joten uskalsimme lähteä maastoon. Soitan kengittäjälle heti huomenna sunnuntaina, josko hän voisi tulla alkuviikosta näyttämään kavioille vähän pihtejä ja raspia.

Suuntasimme jälleen samalle estepolulle kuin viimeksikin, tosin tänään kävimme myös sillä polulla jonne viimeksi emme päässeet koiranulkoiluttajien vuoksi :D Kuten kuvista huomaa, esteet eivät todellakaan ole päätä huimaavia! Aivan riittäviä kuitenkin Napille ja siskolleni, sillä molemmat ovat aika kokemattomia hyppääjiä. Yhdessä noilla esteillä on turvallista harjoitella, sillä pohja on hyvä, reitillä ei ole isoja mutkia tai hankalia paikkoja muutenkaan, sekä esteiden koko on molemmille osapuolille aivan passeli ainakin toistaiseksi. Kentällä Nappi heittäytyy ajoittain hankalaksi, joten siinäkin mielessä hyppään itsekin mieluummin maastossa (silloin kun uskallan!). Nappi meni oikein hienosti, mutta tapansa mukaan oli tosi reipas. Juulilla on vain tapana pidätellä sitä jopa vähän liikaakin, joten yhdelle esteelle tuli jonkinlainen kiellontapainen, kun Nappi ilmeisesti totesi että eihän tällainen mummovauhti käy ollenkaan päinsä :D Olisimme laittaneet esteille Applemouth-pessoan kolmipalana, sillä sen kanssa Nappi pelaa maastossa paremmin kuin tavallisella kolmipalalla. Nykyisiin suitsiin pessoa ei kuitenkaan käy, koska poskiremmeissä ei ole enää lyhentämisvaraa, mitä pessoa vaatii. Pitääkin ensikerraksi kiinnittää pessoa entisiin suitsiin, joiden poskiremmit ovat lyhyemmät.

Nappi kaipailisi myös joitakin uusia varusteita. Tai en ole varma, onko tämä suuri tarve lähinnä omistajien päässä :D Mutta ainakin uudet suojat etujalkoihin olisivat todella tarpeessa, sillä entiset jännesuojat hajosivat ja toiset suojat ovat jo parhaat päivänsä nähneet! Myös uusi satulahuopa ja lampaankarvainen satulanalusta/romaani olisivat tosi jees, mutta saa nyt nähdä mihin tämä opiskelijabudjetti venyy :D Onneksi sain tällä viikolla töitä, joten jotain hieman ei-niin-tarpeellistakin pystyy sitten ostamaan. Huomenna on tarkoitus taas ajella siskon kanssa tallille, saa nähdä millaiselle maastolenkille sitten eksymme ja milloin saamme kengittäjän käymään.

»5 Maastoilua

Olin kirjoittanut pitkän tekstin parin päivän talleiluista ja olevinaan julkaisinkin sen. Nyt huomasin, että se olikin tallentunut vain luonnoksiin - ja tietenkin kaikki teksti oli kadonnut.. Vain otsikko oli jäljellä. En nyt jaksa kirjoittaa kyseistä tekstiä uudelleen, sillä emme ole tehneet mitään maailmaa mullistavaa.

Taas yksi kiireviikko! Kirjallisesta kokeesta selvisin toisella yrittämällä, inssi ei mennyt läpi ensimmäisellä. Siksi pari iltaa onkin mennyt ajellessa lisätunteja ja huomenna on uusi yritys. Tällä kertaa olis tarkoitus se korttikin saada, niin pääsisin ajelemaan tallimatkoja itsekin. Huomista (kauhulla) odotellessa..
Kävin viikolla vain kaksi kertaa tallilla. Toisella kerralla tarkoitus oli lähteä maastoon, mutta alkoi sataa sen verran rankasti etten mukavuudenhaluisena ihmisenä viitsinyt lähteä hankkimaan itselleni flunssaa. Tänään sää oli onneksi sen verran kiva, että päästiin vihdoinkin sinne lenkille!

Hommahan alkoi sillä, että pyydystettiin Nappi laitumelta. Se antoi ensin kiinni ihan nätisti, mutta just kun oltiin saamassa päitsiä päähän niin se päätti lähteä vetämään täyttä laukkaa karkuun. Neiti yrittikin juoksuttaa meitä sitten ympäri laidunta varmaan kymmenisen minuuttia, ilmeisesti jonkinlaisena kostona siitä ettei se ollut saanut liikuntaa ja huomiota muutamaan päivään :D En voi sietää hevosia, jotka juoksevat ihmisiä karkuun ihan vaan huvin vuoksi, joten käskin sitä juoksemaan meitä karkuun heilutellen riimua ja maiskutellen. Sitä peliä Nappi ei kauaa jaksa pelata, sillä eihän karkuun juokseminen ole hauskaa enää silloin, kun se ei tapahdu omasta tahdosta. Pian se sitten nöyrtyikin ja jäi seistä tököttämään kera kiukkuisen ilmeen. Jalkakin näytti olevan ihan ok, sillä sellaisia laukkaspurtteja se veteli että ei näyttänyt paljoa vaivaavan. Toivottavasti ainakin viereisellä kentällä ratsastaneilla tallilaisilla oli hauskaa :D

Mulla ei ollut ratsastusfiilistä, joten tänään olikin siskon vuoro ratsastaa. Lähdettiin tuttua reittiä metsäpolkuja pitkin ja satuttiinpa siinä samalla löytämään uusi polku, jolle oli rakennettu pieniä esteitä. Siellä ei olla kertaakaan käyty ennen, joten tutkittiin se ensin käynnissä. Täytyy kyllä myöntää, että olin onnellinen etten ollut itse selässä! Olisin niiiiin kovasti halunnut hypätä sen radan, mutta kärsin jonkinasteisesta estekammosta. Onneksi sain siskon suostuteltua hyppäämään ne kymmenisen estettä, jota siellä oli. Napilla ei olla aikoihin hypätty, joten sehän innostui hommasta toden teolla! Oli kuulema saanut pidätellä ihan kunnolla vaikka ravissa hyppäsivätkin, johtuen siitä että kokemattomalla kuskilla laukassa hyppääminen Napin kanssa ei ehkä sujuisi niin hyvin, kuin sen pitäisi. Muuten meni hienosti ja Nappi loikki oikein mallikkaasti. Minä "valmentajana" olin tyytyväinen :D !

Olisimme käyneet hyppäämässä vielä toisenkin pikkuesteradan, mutta siellä oli lenkillä ihmisiä koirineen. He sattuivat menemään juuri kyseisen estepolun reunaa, joten katsoimme parhaaksi jättää esteiden hyppäämisen väliin. Nappi olisi kuitenkin painellut menemään ja lytännyt pikkupiskit mennessään. Siispä suuntasimme takaisin tallille. Nappi pääsi ratsastuksen jälkeen vielä hetkeksi ulkoilemaan ja jalkakin oli oikein hyvässä kuosissa. Laitoin siihen kuitenkin taas varalta erinäisiä mömmöjä erilaisista purkeista ennaltaehkäisemään ja hoitamaan vaivoja. Toivottavasti nyt saan sen ajokortin, että saan raahattua ruhoni tallille useammin!