» 23 Eskimot

 Eilisen epäonnistuneen kouluvääntöyrityksen vastapainoksi tänään kylmyydestä huolimatta täydellinen maastolenkki :--)

(Laitoin meidän Horse Saverin yleissatulan myyntiin, jos se sattuu jotakuta kiinnostamaan niin etsikää myynti-ilmoitus hevostalli.netistä :D)

» 22 Hermojen menetys

Tänään oli kyllä taas sellainen "miksi ihmeessä omistan hevosen"-päivä! Toisaalta, ilman huonoja päiviä ei ole niitä hyviäkään joten pieni kiukuttelu Napin osalta sallittakoon.

Ehdin tallille oman laiskuuteni takia vasta neljän aikaan, joten pimeäähän silloin jo oli. Pimeyden kruunasi vielä armottoman jäätävä ja raju tuuli joka taas kerran pureutui luihin ja ytimiin. Napin kannalta tällainen tuuli-pimeys yhdistelmä on varmaan se kaikkein huonoin mahdollinen ratsastuskeli, sillä se on säpsy pimeällä JA tuulisella kelillä. Nyt kun molemmat yhdistyivät, hevonen käyttäytyi kuin hölmö :D Kentällä on toki valot, mutta nekin jättävät kentän päädyt ja kulmat pimeiksi. Ja sieltähän niitä mörköjä sitten aina löytyy!

Jo alkuravien aikana Nappi teki hyvin selväksi ettei tämän päivä työskentelystä tule yhtään mitään. Se kaahotti pää taivaassa kauheata vauhtia kenttää ympäri eikä malttanut kuunnella mitään. Volteilta se puski lapa edellä ulos kaula mutkalla eikä olisi halunnut taipua lainkaan. Kun Nappi tajusi ettei kaahaamisesta ole mitään hyötyä, se päätti kokeilla seuraavaa tekniikkaa joka saa minut joka kerta enemmän tai vähemmän menettämään hermoni :D Tuo juttu on jumittaminen. Kun joku asia ei huvita, Nappi yksinkertaisesti pysähtyy. Se seisoo paikallaan vaikka maailman loppuun asti tylsistynyt ilme silmissään ja töitä saa tosiaan tehdä, jos meinaa saada sen siitä liikkeelle! Siinä ei auta uhkailu, lahjominen eikä maanittelu. On ihan sama, läpsäyttääkö raipalla hellästi kaulalle vai napakasti takapuolelle; ainoa reaktio on pieni nahkan väräytys - ja paikallaan jumittaminen jatkuu. Pohkeilla taas ei tunnu olevan mitään vaikutusta, sama kun paukuttelisi puuhevosen kylkiä. Ainoaksi keinoksi jää pieni huijaaminen; jos Nappi ei halua mennä vasemmalle, niin sitten mennään oikean kautta vasemmalle :)

Tämän päivän ratsastelut jäi siis tosiaan aika vähiin. Turha väkisellä vääntää kokonaista tuntia jos jo alussa huomaa, ettei siitä mitään kuitenkaan tule. Molemmille jää silloin vain huono mieli. Otin kuitenkin tallilla ollessani kuvan rungottoman satulan revenneistä ompeleista ja laitoin kuvan menemään hevostarvikeliikkeelle. Saapa nähdä mikä on korjauksen hinta-arvio, koska hirveitä en kehtaa korjauksesta maksaa. Kuvien ottamisen lisäksi sovitin tänään Fish-paloilla muokattavaa Griffiniä, joka oli ihan jees. Runko oli Napin selkään kuin tehty, mutta säkätilaa olisi saanut olla ehkä hieman enemmän. En tosin kokeillut mennä itse selkään eli en tiedä olisiko se säkätila kuitenkin riittänyt. Mut tiedänpähän nyt, että Griffin voisi olla yks mahdollinen satulamalli Napille jos vaan löytyy oikean levyinen. Ne pari potentiaalista satulaehdokasta jotka eilen mainitsin tekstissäni, olivat liian leveitä :( Mutta etsintä jatkuu!

» 21 Turhaa jorinaa

Kuten eilisessä tekstissä kerroin, meidän hiihtoratsastelut päättyi hieman kehnosti Juulin kaatumiseen suksilla ja Napin hiihtoratsastusvaljaiden hajoamiseen. Noh, vein rikki menneet valjaat tänään suutarille ja onneksi osasivat siellä korjata ne :) Suutarimies oli tosi mukava ja teki homman samantien, jouduin odottamaan ehkä viitisen minuuttia. Nyt valjaissa on entistä paljon ehommat ja vahvemman tuntuiset ompeleet ja koko lysti maksoi vain neljä euroa! Juulin ranteelle taas ei käynyt ihan yhtä hyvin, tosin ei onneksi kauhean huonostikaan. Ranne röntgenkuvattiin tänään ja mitään ei ollut poikki, mutta luu oli vääntynyt jotenkin hassusti. Lääkäri oli sanonut, että jos ranteeseen olisi kohdistunut yhtään tuon suurempi isku, niin se olisi murtunut. Onneksi siltä vältyttiin, mutta Juuli joutuu nyt pitämään tukisidettä kädessään melkein pari viikkoa. Viikonlopun hiihtoratsastussuunnitelmat kariutuivat siis tähän, mutta ehtiihän sitä myöhemminkin! :)

Olen tässä nyt päivän etsiskellyt uutta satulaa Napille ja mikäli joku potentiaalinen osuu kohdalle, niin laittelen meidän satulan myyntiin. Ihan vähästä en tuota kuitenkaan myy eli pitää olla aika varmaa, että mahdollinen uusi satula on sopiva. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta olen onneksi löytänyt jo pari ihan lupaavaa satulaa. Huomenna mittailen tallilla meidän nykyisen satulan etukaaren leveyden, että osaan sitten asettaa vaatimuksia uudelle satulalle :D

Lisäksi kyselin tänään paikallisesta hevostarvikeliikkeestä onnistuisiko heidän kauttaan meidän rungottoman satulan korjaus ja paljonko se mahdollisesti maksaisi. Siitä kun on etukaaresta ompeleet purkautuneet pieneltä matkalta. Ensi vuoden puolelle kuulema menisi ja hinta-arviotakaan en vielä saanut, he tarvitsevat jonkinmoisen kuvan rikki menneestä kohdasta ennen arvion antamista. Huomenna siis pitää räpsiä muutama otos siitä. Korjautan sen ellei korjaaminen maksa tuhottomasti ja pistän sitten myyntiin, me ei taideta sillä enää mitään tehdä.

Ja niin tosiaan, Nappi oli mennyt tänään koulutunnilla. Se oli taas vähän jumitellut ja ollut junttura, mutta laukannostot ja muut jutut olivat käsitteekseni menneet ihan hyvin. Huomenna suuntaan itse köpöttelemään maastoon tai sään salliessa kentälle vääntämään. Huomiseksi on kai luvattu aikamoista tuulta, joten mikäli ilma on yhtä hyytävä kuin eilen, niin voi kyllä olla etten saa yhtään mitään aikaan ja liikutus jää aika minimiin..

» 20 Satula-angstia ja valitusta

Tänään oli aivan järkyttävän kylmä tuuli! Ilma itsessään ei ollut kylmä, mutta tuuli kävi luihin ja ytimiin asti joten eipä hirveästi kehdattu tänään Nappiakaan liikuttaa. Päädyttiin kokeilemaan tänään sitä hiihtoratsastusta, mutta sen olis kyllä voinut jättää välistä, sen verran epäonnista se oli :D

Ensinnäkin, Napin satula on taas hieman epäsopiva. Tuon hevosen selän muoto muuttuu kesän ja talven välillä niin paljon, että satula joka kesällä on sopiva, on talvella väärän mallinen ja toisinpäin. Sen lisäksi tuon selän muotoon vaikuttaa pienimmätkin lihomiset ja laihtumiset, mikä aiheuttaa mulle jatkuvasti harmaita hiuksia. Napin satularumba alkoi sen tullessa meille, satulaa kun emme saaneet edellisestä paikasta mukaan. On ihan pakko listata, mitä kaikkea olen sille sovittanut! Kursivoituna ne, jotka ovat Napilla olleet käytössä, ts. ne jotka meillä on ollut.

Syksy 2009
- Normaalirunkoinen Weston (liian kapea, muuten ok)
- Thorowgood Maxam (ei istunut selkään ollenkaan)
- Börjesin halppissatula (ei säkätilaa)
- Thorowgood Griffin (jäi liian leveäksi)
- rungoton Barefoot Cheyenne (en tykännyt istua)
- Horzen rungoton (ei säkätilaa)
- Hööksin TreeFree-rungoton (tämä meillä on edelleen, en tykkää istua)
- Vanha Wintec (liian kapea ja vääränmallinen)

Kevät/Kesä 2010
- Merkitön yleissatula (liian kaareva)
- Hööksin vanha, synteettinen Sigma (liian kapea ja vääränmallinen)
- HorseSaver (nyt käytössä, hieman epäsopiva)

 Tänään tosiaan hoksasin, että ei tuo nykyinen satula enää istu edestä ihan niin hyvin kuin ennen. Ei se kuitenkaan hevosta vielä ainakaan häiritse, itseäni lähinnä. Nyt oon taas vaikean päätöksen edessä että myynkö tuon Horse Saverin penkin pois ja alan etsimään uutta.. Vai pidänkö tuon ja kokeilen siihen esim. edestä kohottavaa romaania. Himottais ostaa nettikaupasta tuollanen halpa Weston leveärunkoisena ja kokeilla sopiiko se, ja jos ei sovi niin sitten palauttaa takaisin. Yks vaihtoehto olis kans joku Griffin, jossa olis Fish-palat ja kaarenvaihtomahdollisuus tai sitten Wintec, jossa myös kaaren vaihto mahdollista. Pitäis vaan ensin saada semmonen jostain sovitettavaksi, että tiedän käyvätkö ne yleisesti malliltaan Napin selkään (onko runko tarpeeksi suora ja jääkö tarpeeksi säkätilaa). Oon aika epätoivoinen näiden satuloiden kanssa, kun yhtätoista on sovitettu eikä mikään oikein passaa. Mulla ei vaan valitettavasti ole rahaa ostaa mitään kallista reilun tonnin merkkisatulaa, ei edes käytettynä. Mutta mikäli nyt tuon Horse Saverin päätän myydä, niin enköhän löydä jonkun sopivan joka käy myös meikäläisen budjettiin :)

Mutta asiaan; tänään mentiin hiihtoratsastusta pihassa. Ei viitsitty lähteä maastoon sitä kokeilemaan, koska oli niin pimeää ja kylmä ilma, joten mentiin sitten pihatietä edestakaisin. Nappi ei ollut moksiskaan liinoista tai siskostani, joka roikkui suksillä perässä. Kerran Nappi tosin vähän säpsyili, kun tiukassa mutkassa liina painui kiinni sen takapuoleen ja "pakotti" sitä eteenpäin. Mentiin käyntiä ja otettiin useampi ravipätkä, mut sitten päätettiin kokeilla laukkaakin. Kaikki meni hyvin siihen asti, kun suksilla ollut Juuli töksäytti suksensa johonkin tiellä olleeseen möykkyyn ja lensi nurin kätensä päälle. Rannehan siinä meni, ei tosin sen vakavammin, mutta lopetettiin homma kuitenkin siihen. Kun olimme menossa kapeahkosta ovesta takaisin talliin, Nappi päätti mennä mahdollisimman läheltä oviaukon toista reunaa ja jäi siksi jollain tapaa hiihtoratsastusvaljaistaan kiinni oveen. Mitään sen vakavampaa ei sattunut eikä Nappi edes säikähtänyt, mutta valjaista napsahti ommel poikki niin, ettei niitä voi käyttää ennen korjausta. Huomenna siis kuskaan ne suutarille, eivätköhän ne siellä saa ne pari ommelta korjattua.

Huomenna en itse menekään tallille, koska Nappi menee tunnilla. Saapa nähdä, miten tällä kertaa sujuu!

»19 Laiska lihapulla

Menin tallille jo kahdeksitoista, koska sovimme että lähdetään kaverini ja hänen poninsa kanssa maastoilemaan pitkästä aikaa. Emme ole Napin kanssa käyneet porukkamaastossa sitten loppukesän, joten tervetullutta vaihtelua tämä oli meillekin! Porukassa maastoilu on aina hauskempaa (ja turvallisempaa!) kuin yksin puskissa kaahailu. Tallilla huomasin, että Napilla oli kyljissään muutama pieni, karvaton kohta, ei kuitenkaan onneksi mitään haavoja. Se kun tarhailee kahden ruunan kanssa, joista toinen könyää jatkuvasti Napin selässä. Tilannetta pitää siis seurailla nyt. Toisaalta, tuo selässäkönyäjäruuna lähtee muutaman päivän sisällä pois talliltamme joten sen jälkeen ongelmaa ei enää ole :)

Mulla oli Napilla taas lainassa ne D-rengasnivelet ja ne toimivat tänäänkin erinomaisesti. En ole varma pysyikö kieli ihan koko lenkin oikealla puolella, mutta ainakaan ohjattavuudessa ja jarruissa ei ollut mitään vikaa kertaakaan. Olin ennen lenkkiä varma, että tammasta löytyy vauhtia ja se roikkuu kokoajan ponin hännässä kiinni. Ajattelin sen myös ehkä innostuvan laukoissa niin, että se heittää parit pukit. Juuri pukittelun takia mulla on usein ollut maastossa raippa mukana, sillä raipalla napsauttamalla ja napakasti komentamalla Nappi usein lopettaa kaikenlaiset hölmöt pelleilyt. Kouluraippa ja yleisraippa tuntuvat kuitenkin aina olevan liian pitkiä ja näin ollen jatkuvasti tiellä, minkä lisäksi Nappi usein kuumuu jos raippa vipattaa esimerkiksi ravatessa jatkuvasti kädessäni. Niinpä tykkään käyttää esteraippaa, se kun on mukavan kokoinen ja näppärä muutenkin. Ongelmana niissä vaan on aina se, että niissä ei ole lenkkiä kädelle joten niinpä turvauduin jokaisen hevosihmisen pelastukseen - paalinaruun. Siitä saatiin esteraippaankin oikein tyylikäs käsilenkki :D

Mutta kävipä taas niin, että Nappi osasi yllättää. Kaahailun ja pukittelun sijaan se laahusti koko matkan korvat lerpottaen, kuin olisi teurasautoon menossa :D Menimme enimmäkseen käyntiä, mutta mukaan mahtui myös muutama pitkä ravipätkä ja reippaita laukkoja. Nappia sai potkia koko matkan eteenpäin ja laukkasuoralla kaverini ponin singotessa käynnistä laukkaan kuin tykinkuula Nappi laukkasi perässä laiskasti kuin eläkeläishevonen. Sitkeällä kannustamisella sain sen kuitenkin vähän innostumaan vauhdista ja laukkakin alkoi aikaisemman laahustamisen sijasta suorastaan liitämään.

Kiva lenkki kaikenkaikkiaan ja Nappi toimi tosi hyvin, mitä nyt tuossa vauhdissa oli vähän toivomisen varaa. Hyvä toisaalta näinkin päin joskus, normaalisti kun se meinaa aina olla vähän liiankin vauhdikas :) Ensi viikoksi meillä on ohjelmassa jotain kentällä vääntämistä ja viikonloppuna, mikäli sää sallii, lähdemme käymään hiihtoratsastamassa. Sitä on odotettu! Olemme aikaisemmin harrastaneet sitä vain pihapiirissä, mikä on aika tylsää, joten nyt ajattelimme suunnata maastoon kaahailemaan jollekin rauhalliselle tielle :)

Pakko oli lisätä vielä tällainen hiihtoratsastus-fiilistelykuva viime talvelta ! Suksilla ensikertalainen siskoni ystävä joka tässä näkyy lentäneen juuri nurin :D

»18 Reippailua pakkasessa

Tänään käytiin Namppelin kanssa ihan kahdestaan maastoilemassa kivassa pikkupakkasessa :) Lainasin Napin tallikaverin D-renkaisia kuminiveliä Napille ihan kokeeksi tarkoituksenani kokeilla, pysyykö kieli niiden kanssa oikealla puolellaan ja toimivatko jarrut. Suunnitelmissa oli reippailla ihan urakalla eli ravata suurin osa lenkistä, mutta vähän uusiksihan tuo suunnitelma meni.

Lähdettiin ravailemaan sellaista tietä kohti, jossa läheisen ravitallin ravureita usein treenataan. Siinä kun sattuu olemaan tosi hyvä ravailla ja laukatakin, joten ajattelin että ravataan suurin osa kyseisestä tiestä ja katsotaan sitten mihin mennään. Matkalla sinne ohitimme talon, jonka olemme ohittaneet lukemattomia kertoja. Talon kohdalla on hirveän kauhean kamala liikennemerkki, jota Nappi tällä(kin) kertaa säikähti niin, että vetäisi ravista jarrut pohjaan ja jähmettyi paikalleen. Fysiikan lakien mukaan minä olin jatkaa matkaani Napin kaulan yli, mutta onneksi ravin vauhti oli sen verran hiljainen etten sentään tehnyt niin.

Ravitielle päästyämme painelimme menemään alkumatkan, kunnes huomasin että edellä menee kävelijä koiransa kanssa. Hän ei tajunnut ottaa isoa koiraansa kiinni, joten en uskaltanut lähteä heitä ohittamaan. Tyydyimme siis matelemaan hyvän matkaa heidän perässään. Jos olisimme lähteneet ohi ja koira olisi tullut pyörimään Napin jalkoihin, olen aika varma että sen jälkeen kyseisen koiran otsasta olisi löytynyt mukavat hokkien jäljet. Näiden tientukkijoiden lisäksi (ja minun tuurillani) takaa sattui tulemaan vielä naapuritallin ravimies ravurinsa kanssa, mistä Nappi tietenkin innostui kovasti. Siksi siirryimme suosiolla tien vieressä kulkevalle metsäpolulle, vähän kauemmas tuosta Napin mielestä ah, niin komeasta ravurista.

Tuon metsäpolun rämpiminen alkoi tympiä emmekä olisi päässeet ohittamaan kävelijää koirineen tai treenattavaa ravuria, joten käännyimme polkua pitkin takaisin. Sattuipa sitten vielä niin, että ravimies ravurinsa kanssa oli myöskin päättänyt kääntyä takaisin päin. He viilettivätkin meidän ohitsemme täyttä ravia muutaman metrin päässä metsäpolustamme menevällä ravitiellä, mistä Nappi veti herneet nenään. Se olisi halunnut painaa kaasun pohjaan ja lähteä kisaamaan ravurin kanssa. Pidätteet saivat sen hyppelemään paikallaan ja riekkumaan omiaan, mutta sain sen kaikesta huolimatta käännettyä ympäri. Kun tilanne vähän rauhoittui ja ravuri katosi näkyvistä, käännyimme takaisin alkuperäiseen suuntaamme, jonne ravurikin lähti.

Olin tässä vaiheessa jo aika epätoivoinen, kun suunnitelma reippaasta ravilenkistä tuntui haihtuvan kuin tuhka tuuleen. Lähdimme siis suuntaan, jossa ei pitäisi tulla ketään vastaan. Siellä saimmekin olla ihan rauhassa ja ravailimme ja laukkailimme reippaasti pitkän matkaa. Nappi totteli uusilla kuolaimilla hyvin pidätteitä eikä pelannut suullaan läheskään niin paljon kun sillä on tapana. Kaikista parasta oli se, että kielikin tuntui pysyvän ihan oikealla puolella koko lenkin ajan. Siksipä harkitsen nyt kuparirollerin ostamista maastokuolaimeksi, se voisi toimia meillä hyvin. Meinasin ostaa sen pessoan sijasta jo alunperinkin, mutten ollut varma käykö nivelkuolain Napin suuhun kunnolla. Näkyi käyvän, joten nyt taidan sen sitten ostaa :)

Huomenna tarkoituksena on lähteä porukalla (tai no, onko yhteensä kaksi ratsukkoa porukka?) maastoon. Saan vielä huomiseksi lainaan nuo D-rengasnivelet, joten huomenna nähdään toimivatko ne silloinkin, kun ollaan porukalla maastossa.

»17 Se toimii sittenkin

Napin kanssa ilmeni jonkin aikaa sitten uusi ongelma; kielen heittäminen kuolaimen päälle. Meillä on ollut käytössä Applemouth-kolmipalapessoa ja sen kanssa se on koulutunnilla pari kertaa viskannut kielen väärälle puolelle. Ratsastuksenopettaja huomautti tästä ja ehdotti kokeilemaan poskiremmien kiristystä. Kiristelinkin niitä - tuloksetta. Kieli meni silti väärälle puolelle samantien kesken maastolenkin. Korjailin kuolaimet suuhun oikein ja jatkoimme matkaa, kunnes se kieli jälleen kerran eksyi kuolaimen päälle. Sitä en enää jaksanut korjata, mutta kun pihassa tarkistin asian niin se pirulainenpa oli itse korjannut kielensä taas paikalleen! Se siis tuntuu pelaavan kuolaimella oikein urakalla.

Minulla oli tarkoituksena ostaa kuolaimeen irrallinen kieliläppä tai sitten lusikkakuolaimet, mutta tulin eilen kokeilleeksi sitä samaa, vanhaa, painavaa ja paksua kolmipalaa mikä meillä oli käytössä ennen pessoaa. Tuo Applemouth kun sattuu olemaan järjettömän kevyt ja "heppoinen", ei ihme että sillä on mukava leikkiä. Ja niin vaan pysyi normaalin kolmipalan kanssa kieli oikealla puolella koko sen 45 minuuttia, mitä kovalla kentällä pakkasessa jaksoin eilen vääntää. Nappi oli kummissaan kun suussa olikin yhtäkkiä painava metallimötikkä, mutta voi että se toimi hyvin! Se jaksoi kuunnella, keskittyä sekä ottaa täydellisesti vastaan jarruttaviakin apuja, mitä ei ole tapahtunut kunnolla aikoihin.

Jos kieli siis pysyy oikealla puolella jatkossakin, niin tarkoituksena olisi nyt jättää kolmipala kenttätyöskentelykuolaimeksi ja unohtaa pessoa kokonaan. Maastokuolain sen sijaan tuottaa päänvaivaa, sillä en usko kolmipalan riittävän siellä kaikissa tilanteissa. Toisaalta en millään viitsisi ostaa uusiakaan kuolaimia, sillä mistäs sen tietää heittääkö se kieltä esimerkiksi metallisen pessoan kanssa. Lusikkakuolain olisi varmaan järkevin ratkaisu, mutta sekin kun sattuu olemaan kolmipala.Joku tuli ehdottaneeksi kielentilallista kuolainta, mutta ajatus siitä että työntäisin tuon suuhun niinkin vahvan kuolaimen kuin kimblewick tuntuu aika hurjalta. Toisaalta siinä olisi kielelle vähän tilaa ja käsittääkseni se sopisi nimenomaan niille hevosille, jotka yrittävät välttää kuolainta viskaamalla kielen sen yli tai viskomalla päätään. Vähän vaikeaksihan tämä menee, mutta ehkäpä osaisivat hevostarvikeliikkeessä antaa vähän vinkkejä :) Sen lisäksi voisin pyydellä kokeiluun vielä joitakin Napin tallikavereiden kuolaimia, josko sieltä löytyisi sellainen joka pelittää maastossakin.

»16 Päivittelyä (ja uudet loimet!)

Jipii, sain Napille tosiaan ne uudet loimet. Tai uudet ja uudet, käytettynähän minä ne ostin mut ihan hyväkuntoisia ovat kuitenkin. Toppiksessa on pari ommelta vähän purkautunut, jostain loimesta puuttui toinen jalkalenkki ja jotian pientä harmitonta käytössä tullutta kulumaa niissä on, mutta meille passaa oikein hyvin.

Etenkin tän tallitoppiksen väri oli mulle mieleen! Se on siis luonnossa tummanruskea turkooseilla kanteilla, kuva vähän vääristää noita sävyjä. Tuo on täytteiltään muistaakseni 150grammainen ja tarkoituksena on pitää sitä ulkona päällä paukkupakkasilla. Nappi ei tarvitse toppaloimea muuten ollenkaan, mutta kun pakkasta alkaa olla -30 astetta ja talli sijaitsee järven vieressä, alkaa olla jo aika hyytävän kylmä. Silloin tuollanen kevyt toppis voisi olla ihan jees :) Kooltaan tuo on 155cm eli koon isompi kuin mitä Nappi oikeasti tarvitsisi, mutta Napilla on ollut aina koko-ongelmia noiden toppisten kanssa :D Mitkään ei oo meinannu mahtua kiinni edestä vaan ne ovat joko kuristaneet kaulasta tai sitten eivät vaan yksinkertaisesti ole yltäneet kiinni. Päätin siis pelata varman päälle ja ottaa kokoa isomman - ja kuinkas kävikään! Tuo loimimalli onkin edestä tosi reilu, joten varmasti 145senttinenkin olisi riittänyt. Mutta eipä ainakaan purista!

Horzen sadeloimi on myöskin 155senttinen ja tämäkin osoittautui yllätyksekseni aika reiluksi edestä. Muuten loimi oli oikein hyvän kokoinen ja istui yllättävän hyvin. Olen kuullut Horzen loimien kaula-aukoista jos jonkinlaista juttua että eivät kuulema sovi kenellekään, mutta Napille passasi oikein hyvin. Mitä nyt oli vähän reilun kokoinen, mutta sehän nyt johtuu ihan tuosta "väärästä" koosta. Kyllästämistä tuo kyllä vaatii, se on vasta pesty ja käytössäkin tietysti ollut, eli kyllästeet ovat varmaan jo aikalailla pinnasta kuluneet. Mutta kunhan tästä rikastun niin ostan pullollisen kyllästysainetta :)

Kolmas loimi minkä ostin on ihan perus FinnTackin fleeceloimi, väriltään ruskea.

Tosiaan, on taas jäänyt kirjoittelematta usealta kerralta. Ei vaan ole ollut mitään mullistavaa kerrottavaa. Yhtenä päivänä ainakin irtojuoksutin Napin ja yhtenä päivänä käytiin ihan kahdestaan maastossa pitkästä aikaa. Vähän arvelutti lähteä sillä Nappi ei ole maailman maastovarmin tapaus, mutta lenkki meni loppujen lopuksi tosi hyvin. Nappi ei säikkynyt mitään, ei pukitellut eikä innostunut muutenkaan liikaa. Virtaahan siinä tosin oli tosin kuin pienessä kylässä :--) Eilen Nappi meni jälleen koulutunnilla (minun piti aluksi mennä sinne Napin kanssa mutta sairastuin), mikä oli vissiin mennyt ihan hyvin. Aluksi Nappia eivät olleet väistöt kiinnostaneet, joten se oli päättänyt ilmaista närkästyksensä pysähtelemällä :D Vasen laukka oli taas ollut ongelmaton ja oikean kanssa jouduttu tekemään töitä. Lopuksi sekin oli noussut kahden kierroksen ajaksi, mikä on oikein hyvä suoritus.

Maanantaina onkin sitten kengitys pitkästä aikaa. Napilla on viimeksi ollut kengät keväällä, koko kesän se oli ihan "paljain jaloin". Nyt laitetaan suoraan talvirenkaat alle että ei tarvitse maastossa pelätä liukastelua :) Tilsakumit päätin kuitenkin jättää tänä talvena pois, koska ne tekevät Napin kavioista sen muotoiset, että lumi paakkuuntuu sinne tosi tiiviiksi mikä aiheuttaa vähän ongelmia säteisiin (pehmenevät, alkavat haista). Lisäksi olen huomannut, että ihan samalla tavalla se lumi niihinkin paakkuuntuu jos keli sattuu sellainen olemaan :)