Napin eilinen järkytys uusista tarhakavereista muuttui vielä suuremmaksi tänään, kun lähdimme uuden talliporukan kanssa maastoon yhteensä neljän ratsukon voimin. Minun ja Napin maastolenkit ovat viime aikoina olleet lähinnä eläkeläishevosen päiväkävelyä muistuttavia laahustuksia, joten ei liene vaikea arvata kuinka Nappi suhtautui kunnon lenkkiin.. Sen ilme oli näkemisen arvoinen kun se hoksasi, että nyt lenkki onkin ravi- ja laukkapainotteinen normaalin aivot narikassa laahaamisen sijasta!
Ihan alkumatkasta Nappi kokeili välttyä työnteolta surkealla minäenjaksa minuaeihuvita-asenteella korvat lerppuen ja todettuaan sen toimimattomaksi, se kiukustui ja tykitti menemään niin kovaa muiden perässä kuin suinkin pystyi, edellisen ratsukon hännässä roikkuen. Ihan loppulenkistä sille sitten iski hienoinen väsymyskin, mutta silti se ravasi reippaasti muiden perässä; etiäpäin sano mummo lumessa! Tallille ja karsinassa odottavalle iltaheinäkasalle saavuttuamme hevonen oli läpimärkä hiestä, väsynyt ja onnellinen. Sinne se jäi loimi päällä mutustamaan heinävuortaan :-) Saatiinpahan pitkästä aikaa reippailla kunnolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti