»2 Epätoivoista vääntöä

Napin jalka oli tänään jees, eli suunnistettiin kipinkapin kentälle. Alkuperäisenä tarkoituksena oli yrittää saada Nappi liikkumaan muutama hyvä ravipätkä niin, että takajalatkin olis vähän paremmin mukana ja hevonen kuulolla. Lyhyen alkuverkan jälkeen tuli kuitenkin huomattua, että tänään tuskin saadaan yhtäkään hyvää pätkää; hevonen juoksi pää pystyssä ja takajalat tallissa kaikista rauhoitteluyrityksistä huolimatta. Täytyy kuitenkin sanoa, että nyt kun kuski on vähän oppinut käyttämään pohkeitaan, niin Nappikin kulki sähellyksestä huolimatta rauhallisemmin kuin miten se joskus pahimmillaan on kulkenut.

Raipan otin myöskin
avuksi oikeassa kierroksessa, sillä volteille taipuminen tuotti jälleen kerran suurta ongelmaa. Nappi kyllä taipuisi jos vain haluaisi - tänään sen energia meni lähinnä lapa edellä ympyrältä puskemiseen. Vasempaan kierrokseen sen sijaan saimme muutaman ihan hyvänkin voltin. Pakko oli vielä lisätä kuvakin todisteeksi siitä, että tänään emme saaneet mitään aikaiseksi. Huomatkaa meikäläisen keskittynyt ilme :)




Aikani hevosen kanssa tapeltuani menetin lyhytpinnaisena ihmisenä hermot, vaikka olenkin nyt viimeaikoina yrittänyt hillitä itseni :D Nappi nimittäin on sellainen, että jos ratsastajalla menee hermo, se antaa välittömästi samalla mitalla takaisin. Katsoin siis parhaimmaksi heittää siskoni hevosen selkään laukkajuttujen ajaksi. Hänelle annoin isosiskon mahtikäskyllä tehtäväksi yksinkertaisesti ottaa laukannostoja molempiin suuntiin ja yrittää löytää edes jonkinlainen rytmi laukkaan. Pää pystyssä laukkaamistahan se oli, mutta muutama ihan hyvärytminen pätkä sieltä kuitenkin saatiin kaiveltua esiin ja Nappikin saatiin vähän kuulolle laukannostojen avulla.

Minä sen sijaan parantelin hermojani kentän keskellä istua nököttäen ja kun sain itseni koottua jälleen ( :D ) niin päätin vielä raahata ruhoni Napin selkään. Se taisi olla pieni virhe, sillä tällä välin oli alkanut tuulemaan aika kovaa ja Namppe on hitusen herkkä tuulelle. Kävikin niin, että ravailtiin kaikessa rauhassa kunnes Nappi ilmeisesti säikähti ja teki järjettömän loikan pukin tapaan. Tulin aika vauhdilla alas ja näppäränä tyttönä vielä aidan puolelle (tätä olen aina pelännyt!), lyöden samalla kyynerpääni kunnolla aitaan. Nappi onneksi ehti väistää minua eli hengissä selvittiin, kyynerpää sen sijaan huutaa hoosiannaa edelleen ja housuni ja hanskani olivat täynnä hiekkaa :) Käväisin vielä selässä sen verran, että ravattiin pari pätkää ja ohitettiin tuo mörkökohta säikkymättä. Sen jälkeen suunnattiin uimaan!

Tallin lähellä on mahtava ranta, hiekkapohjainen ja oikein loivasti syvenevä. Siellä räpiköimme aikamme ja saimme Napin jopa ihan uimaankin asti, normaalisti ollaan aina vaan kahlailtu. Aaltojen takia käytiin vaan muutaman metrin uintilenkkiä, mutta mukavaa oli silti ja Nappi oli oikein pörheänä. Minäkin jopa heitin talviturkkini viimein!

Lupaan myös nyt tässä, etten menetä ensi kerralla hermojani kertaakaan! Olen kyllä edistynyt tässä, mutta joskus edes se "lasken hitaasti kymmeneen ennen kuin suutun"-neuvo ei toimi. Toinen työn alla oleva asia on pohkeella ratsastus. On vaikeaa takoa päähänsä, että reipastakin hevosta täytyy ratsastaa pohkeella eteenpäin, eikä jatkuvasti jarrutellen taaksepäin. Seuraavalla kerralla voisimme käydä hyppimässä maastoesteitä mikäli sää sen sallii, eli sitä odotellessa :) Jospa pysyisin silloin jopa satulassa!