»4 Huoleton on hevoseton..

En ole käynyt tallilla melkein viikkoon omien kiireideni vuoksi. Harmittaa kyllä, mutta tällä viikolla on tuntunut olevan niin paljon hommaa etten vain ole ehtinyt tallille! Viimeiset ajotunnit ovat vieneet aikaa, kouluhommia on ollut ihan tarpeeksi ja on pitänyt lukea ajokortin kirjallista koetta varten (nimim. vaaraksi liikenteelle). Näiden lisäksi täytin keskiviikkona vihdoin 18, joten eilinen iltakin meni tietysti sitä juhlistaessa. Tänään päivällä kampesin itseni kuitenkin reippaasti tallille kuten kunnon hevosenomistajan kuuluu! :D

Tallilla totesin taas, että Napin jalassa on jotain häikkää. Se on välillä ollut jo ihan ok, sitten se alkaa taas oireilemaan. Nyt Nappi on ollut liikuttamatta viikon ja silti jalassa/kaviossa oli lämpöä. Tänään vaiva tuntui olevan eri kohdassa kuin ennen, joten en ole varma onko kyse kahdesta eri vaivasta (toinen mennyt ohi, nyt tullut tämä) vai onko nykyinen ongelma seurausta edellisestä kolhusta. Jalka ei ole oikestaan lainkaan turvonnut, hevonen ei onnu eikä jalka ole kipeä. Se vain oli lämpimämpi kuin sen kuuluisi olla. Liikutus jäi siis tältä päivältä jälleen pois, katson huomenna mikä on tilanne. Käytiin järvessä vähän viilentelemässä jalkaa ja laitoin aimo annoksen arnikageeliä. Jos tämä ei nyt ala menemään pian ohi, niin sitten pitänee vain yksinkertaisesti kutsua eläinlääkäri vilkaisemaan. Silloin tällöinhän näitä jalkavaivoja on melkein hevosella kuin hevosella ja ne menevät ohi ihan "kotihoidolla", ei vain ole ollenkaan Napin tapaista oireilla näin pitkään. Ennen on ollut vain pieniä kolhuja ja turvotuksia, jotka ovat menneet parissa päivässä.

Lopuksi otettiin vielä vähän "kuinka kävellään talutettaessa"-harjoituksia. Napilla oli reilusti virtaa liikuttamattomuuden takia, joten se ei olisi millään malttanut seisoa paikallaan tai kävellä taluttajan perässä vaan olisi mielellään ryysinyt sinne sun tänne. Pihatiellä siis otettiin vaan yksinkertaisesti taluttelua ja pysähtelyjä. Aluksi Nappi olisi joka pysähdyksen aikana halunnut kävellä liikaa ohitseni, mutta muisti sitten ettei se ole sallittua. Saatiin muutama ihan kiva yhteiskuvakin meistä, kunhan Nappi ensin malttoi seistä aloillaan :)

Nyt vaan sopii toivoa sormet ja varpaat ristissä, että tuo jalkahomma olisi huomenna parempi!

»3 Kolmen päivän postaukset

Kiireiltäni en ole ehtinyt kirjoitella blogia ollenkaan, joten ajattelin nyt sitten tehdä postauksen kolmesta päivästä, jolloin Nappi on tehnyt muutakin kuin mätöstänyt laitumella :)

Keskiviikko 18.8 Napin jalka oli taas hitusen turvonnut. En tiedä mikä ihme siinä on! Tuo vaiva alunperinkin tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta enkä keksi siihen mitään syytä. Tamma ei kuitenkaan tänäänkään enää ontunut, kun sisko juoksutti sitä riimussa kentällä edestakaisin. Päätettiin siksi liikuttaa kevyesti ja katsoa mitä jalka sanoo, josko turvotus vaikka laskisi liikkuessa. Se niistä maastoesteistä sitten! Tänään mentiin kuitenkin hackamoreilla pitkästä aikaa. Menisin hackamoreilla tai kuolaimettomilla mieluiten useamminkin, mutta esimerkiksi maastossa ne eivät Napin kanssa ole paras vaihtoehto. Tuntuu, että puolet kontrollista katoaa, kun se huomaa että suussa ei olekaan yhtään mitään. Siksipä hackamoreilla mennäänkin vain aidatulla kentällä. Tänään siskoni meni Napilla ihan huvin vuoksi vähän aikaa kaikenlaisia käynti-ravijuttuja, ilman sen kummempaa päämäärää. Nappi meni ihan hyvin eikä ollut edes toivottoman reipas. Liikutuksen jälkeen jalka oli ihan samanlainen kuin ennen liikutustakin, joten laitoin siihen linimenttiä. Jospa se siitä paranisi.

Torstai 19.8 Tänään en itse jaksanut tulla tallille ollenkaan, koska lupasin Napin illan koulutunnille. Tallillamme käy kerran viikossa ratsastuksenopettaja pitämässä estetunnin ja koulutunnin tai sitten kaksi koulutuntia, joten Nappikin on joskus päässyt sitten niille juoksemaan. Olen joskus itsekin niille sen kanssa osallistunut, mutta täytynee myöntää että opiskelijabudjetillani en hirveän usein tunneille viitsi mennä :D Tänäänkin Napilla siis oli joku vieras ratsastaja. Koska en ollut itse katsomassa tuntia, en tiedä tarkalleen kuinka se oli mennyt. Kuulin kuitenkin huhuja, että Napilla oli jopa tarvittu raippaa. Se on harvinaista se! Vauhdin takia sitä tarvitaan oikeasti todella harvoin, yleensä olen käyttänyt sitä vain väistöissä tai silloin, kuin Nappi ei meinaa taipua oikeaan kierrokseen kunnolla.
Napin tallikirjaan ratsastaja oli kirjoittanut, että alussa Napilla tosiaan oli vähän hösellystä, joka oli sitten vähentynyt volteilla ja muilla kuvioilla. Vasen laukka oli ollut ihan ok, oikeaa oli jälleen kerran saatu vain sen parin askeleen verran. Se on Napille hankala juttu, ja yleensä oikeaan kierrokseenkin nousee vain vasen laukka. Suurin ihmetys minulle oli se, että väistöt olivat kuulema onnistuneet hyvin. Niiden kanssa saa joskus oikeasti tehdä töitä, etenkin toiseen suuntaan. Ilmeisesti tunti oli laukkaongelmista huolimatta mennyt ihan hyvin eikä jalassakaan ollut mitään vikaa :)

Sunnuntai 22.8 Tänään olin pitkästä aikaa itse tallilla ja Napin jalassakaan ei ollut enää edes sitä turvotusta. Oli kovin sateinen päivä, mutta totesimme kuitenkin että hevonen on pakko liikuttaa. Ei kun siis varusteet päälle ja maastoon. Nappi inhoaa sadetta, joten sen ilme oli näkemisen arvoinen! Pää roikkui polvissa asti ja hevonen näytti anelevan armoa; "eikö voitais vaan mennä takaisin kotiin" :D Pitkää lenkkiä ei jaksettukaan käydä kun sateli sen verran, mutta otettiin kuitenkin pitkä ravipätkä ja yks laukkakin halki kuralätäköiden. Napillakin sade unohtui viimeistään siinä vaiheessa, kun se sai tallilla iltaheinät eteensä. Ratsastaja sen sijaan lupaa itselleen varustautua ensi kerralla vähän asiallisemmalla sadevaatetuksella :D

»2 Epätoivoista vääntöä

Napin jalka oli tänään jees, eli suunnistettiin kipinkapin kentälle. Alkuperäisenä tarkoituksena oli yrittää saada Nappi liikkumaan muutama hyvä ravipätkä niin, että takajalatkin olis vähän paremmin mukana ja hevonen kuulolla. Lyhyen alkuverkan jälkeen tuli kuitenkin huomattua, että tänään tuskin saadaan yhtäkään hyvää pätkää; hevonen juoksi pää pystyssä ja takajalat tallissa kaikista rauhoitteluyrityksistä huolimatta. Täytyy kuitenkin sanoa, että nyt kun kuski on vähän oppinut käyttämään pohkeitaan, niin Nappikin kulki sähellyksestä huolimatta rauhallisemmin kuin miten se joskus pahimmillaan on kulkenut.

Raipan otin myöskin
avuksi oikeassa kierroksessa, sillä volteille taipuminen tuotti jälleen kerran suurta ongelmaa. Nappi kyllä taipuisi jos vain haluaisi - tänään sen energia meni lähinnä lapa edellä ympyrältä puskemiseen. Vasempaan kierrokseen sen sijaan saimme muutaman ihan hyvänkin voltin. Pakko oli vielä lisätä kuvakin todisteeksi siitä, että tänään emme saaneet mitään aikaiseksi. Huomatkaa meikäläisen keskittynyt ilme :)




Aikani hevosen kanssa tapeltuani menetin lyhytpinnaisena ihmisenä hermot, vaikka olenkin nyt viimeaikoina yrittänyt hillitä itseni :D Nappi nimittäin on sellainen, että jos ratsastajalla menee hermo, se antaa välittömästi samalla mitalla takaisin. Katsoin siis parhaimmaksi heittää siskoni hevosen selkään laukkajuttujen ajaksi. Hänelle annoin isosiskon mahtikäskyllä tehtäväksi yksinkertaisesti ottaa laukannostoja molempiin suuntiin ja yrittää löytää edes jonkinlainen rytmi laukkaan. Pää pystyssä laukkaamistahan se oli, mutta muutama ihan hyvärytminen pätkä sieltä kuitenkin saatiin kaiveltua esiin ja Nappikin saatiin vähän kuulolle laukannostojen avulla.

Minä sen sijaan parantelin hermojani kentän keskellä istua nököttäen ja kun sain itseni koottua jälleen ( :D ) niin päätin vielä raahata ruhoni Napin selkään. Se taisi olla pieni virhe, sillä tällä välin oli alkanut tuulemaan aika kovaa ja Namppe on hitusen herkkä tuulelle. Kävikin niin, että ravailtiin kaikessa rauhassa kunnes Nappi ilmeisesti säikähti ja teki järjettömän loikan pukin tapaan. Tulin aika vauhdilla alas ja näppäränä tyttönä vielä aidan puolelle (tätä olen aina pelännyt!), lyöden samalla kyynerpääni kunnolla aitaan. Nappi onneksi ehti väistää minua eli hengissä selvittiin, kyynerpää sen sijaan huutaa hoosiannaa edelleen ja housuni ja hanskani olivat täynnä hiekkaa :) Käväisin vielä selässä sen verran, että ravattiin pari pätkää ja ohitettiin tuo mörkökohta säikkymättä. Sen jälkeen suunnattiin uimaan!

Tallin lähellä on mahtava ranta, hiekkapohjainen ja oikein loivasti syvenevä. Siellä räpiköimme aikamme ja saimme Napin jopa ihan uimaankin asti, normaalisti ollaan aina vaan kahlailtu. Aaltojen takia käytiin vaan muutaman metrin uintilenkkiä, mutta mukavaa oli silti ja Nappi oli oikein pörheänä. Minäkin jopa heitin talviturkkini viimein!

Lupaan myös nyt tässä, etten menetä ensi kerralla hermojani kertaakaan! Olen kyllä edistynyt tässä, mutta joskus edes se "lasken hitaasti kymmeneen ennen kuin suutun"-neuvo ei toimi. Toinen työn alla oleva asia on pohkeella ratsastus. On vaikeaa takoa päähänsä, että reipastakin hevosta täytyy ratsastaa pohkeella eteenpäin, eikä jatkuvasti jarrutellen taaksepäin. Seuraavalla kerralla voisimme käydä hyppimässä maastoesteitä mikäli sää sen sallii, eli sitä odotellessa :) Jospa pysyisin silloin jopa satulassa!

»1 Puolitoipilaana

Hevospiireissä tuntuu jylläävän melkoinen blogibuumi ja minunkin oli toki sellainen tehtävä. Kirjoittamisesta pitävänä ihmisenä blogin perustaminen on ollut mielessäni pitkään, tosin aihe on vain ollut epäselvä. Pitkään asiaa pohdittuani lopulta myönsin itselleni, että ainoa bloggaamisen arvoinen asia elämässäni sattuu olemaan juurikin Nappi :D

Viime tiistaina Nappi muutti kesätalliltaan takaisin "omalle" tallilleen. Matka meni kaikin puolin hyvin ja porukalla oli sovittu, että lähdetään maastolenkille kunhan pääsemme perille. Tuumasta toimeen siis; laitoimme hevoset kuntoon ja lähdimme köpsyttelemään kohti uusia seikkailuja. Nappi oli koko alkulenkin omituisen jäykkä oikeasta etujalastaan, jonka ajateltiin johtuvan kuljetuksesta ja vertyvän liikuttaessa. Mutta kävipä sitten niin, että kesken lenkin alkoi huomattava ontuminen ja jouduimme kääntymään takaisin tallille, muiden vielä jatkaessa matkaa. Siinä me tallusteltiin sitten ohiajavien autoilijoiden ilona; minä edellä ratsastusvaatteissani hikoillen, Nappi perässä korvat hörössä, välillä hirnuskellen ja suu täynnä puskista nappailtuja välipaloja. Jalan kipu toki unohtui heti, kun ahne possu sai ruokaa suun täyteen :-) Tallilla tein jalalle ensiapuhoidot; kylmäyksen ja arnikageelin. Pientä turvotustahan siinä oli ja jänteen alaosassa kummallinen möykky. En kuitenkaan huolestunut, vaan ajattelin katsoa miltä jalka näyttää parin päivän jälkeen ja pyysinkin tallin työntekijää sitä seurailemaan.

Tänään, kolme päivää myöhemmin Nappi ei enää onneksi onnu ja ravikin on puhdasta. Pientä turvotusta on edelleen, joten päätimme liikuttaa hevosen tänään pääasiallisesti käynnissä ja tehdä vielä hieman töitä maastakäsin. Lopuksi jalan kylmäys hoitui sitten järvessä kahlailemalla. Toivottavasti jalka on täysin normaali sunnuntaina, sillä olisi luksusta päästä kahden kuukauden kentälläratsastustauon jälkeen vääntämään jonkinasteista koulua kentälle :D