Tultiin aika myöhään tallille Jennan kanssa, koska osa iltatallista ja muista tallihommista oltiin luvattu hoitaa. Muutenkin rankan päivän jälkeen ajattelin lähteä rauhalliselle maastolenkille Napin kanssa, se kuitenkin oli virhe. Jo ennen lenkkiä Jenna sanoikin, että "saattaa tulla melko hupaisa lenkki Nampen ilmeestä päätellen". Ajattelin, että vielä mitä, toinenhan on kuin viilipytty ja seisoo paikoillaan nätisti. Hyppäsin selkään ja ei kun menoksi.
Alku meni ihan hyvin; hieman tahmeasti, mutta kumminkin liikuttiin järkevää vauhtia eteenpäin. Eräällä tiellä ajattelin jonkin aikaa ravattuani nostaa laukan. Kaikki meni hyvin kunnes Nappi päätti, että pari pukkia voisi piristää päivää ja niitähän sitten tuli. Rodeolaukan jälkeen olin hieman kiukkuinen ja päätin kotiin lähtemisen sijasta käydä kokeilemassa laukkaa vielä toisella tiellä. Laukka nousikin oikein nätisti. Muutaman kerran Nappi yritti vielä ihan kokeilun vuoksi heittää takamustaan, mutta lopetti kuitenkin heti tiukan käskyn jälkeen. Onnistumiseen on hyvä lopettaa, joten lähdimme tarpomaan kotia päin koska alkoi jo hämärtyä. Kodin jo näkyessä puskasta lähti lentoon joku mielettömän iso lintu ja hölmön hevoseni päässä ei tietenkään liikkunut mitään muuta kuin että "pelastautukoon ken voi, oli suunta mikä hyvänsä". Ennen kuin huomasinkaan, Nappi humpsahti tien vieressä olevaan ojaan, lähti laukkaamaan umpihangessa, kompastui, kaatui ja köllähti kyljelleen. Itse lensin selästä jo Napsun kaatuessa, joten en sentään jäänyt alle. Hetken hangessa istuskeltuani ajattelin kömpiä housut märkinä ja sydän jyskyttäen takaisin satulaan. Loppumatka meni säpsyillessä ja riekkuessa, mutta hengissä kumminkin selvittiin kotiin asti! Ehkä ensi kerralla menisi hieman paremmin. :)
